Otteita Niinan maailmasta

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...

Tämä on ollut yli vuoden tauolla. Vuosi on ollut aika huippu nousuineen ja laskuineen. Menestystä koiraharrastuksissa ja ei niin menestystä koiraharrastuksissa. Hienoista loppuunpalamisen tunnetta, työmotivaation puutetta, upeita hetkiä vapaalla jen. Onhan noita tarinoita ja asioita tapahtunut matkalla lokakuusta 2014 tähän hetkeen. Siellä on Mejässä VOI luokkaan nousu. Aksassa kolmosiin nousu. SPKL Sm osallistuminen jäljellä ja siellä yllättävä menestyminen ykkös tuloksella ja sijoituksella 4. Puhumattakaan monesta muusta harrasteesta sekä treenitilanteesta, järjestetystä kokeesta. Huikeasta onnittelujen määrästä. Loppuunpalaminen tai sen läheisyys. Kun jotain tapahtuu niin että on pakko pysähtyä. Jonkun sanelemaa vai ei? Minä pysähdyin marraskuussa. Korkea kuume, tutkimuksissa todettiin myyräkuume. Siitä 5 päivää täysihoidossa kaksilla. Siitä 2 viikkoa sairaslomaa, josta lääkäri sanoi että vähintään. Minä naureskelin mielessäni jotta noinkohan? Pari päivää lepoa ja sitten töihin....

Minä en ihan käsitä mihin aika menee? Usein en muista viikolla mitä on edellisenä viikonloppuna tehty, ja mitä kaikkea on tekemättä. Koirien kanssa touhuamisesta olen saanut nauttia. Edellisessä elämässä se ei niin itsestään selvää ollutkaan. Vielä on vähän harrastuksia ja kokeita/ kisoja jäljellä syksyyn, mutta eiköhän tämä tästä tasaannu taas talvea kohti. Tuittu ja Mimmi täytti vuosia. Toinen elokuussa ja toinen syyskuussa. Mimmin kanssa jatkettu jälkeilyä, haku on valitettavasti jäänyt nyt muutaman viikon ajan ajatusasteelle. Vetojuttuja on käyty kokeilemassa. Tuitun kanssa keskitytty kunnon ja lihaskunnon ylläpitoon. Metkan kanssa aksaa, kuntoilua, jälkeä, vetojuttuja. Kajaanissa järjestettiin sulanmaan kisat, eli Kajaaninrossit. Sinne osallistuttiin harrastusluokkiin, minä juosten Mimmin kanssa ja Timo Metkan kanssa pyöräillen. Aksailemassa pari kertaa kisoissa (ei menestyksellä), toki viikkotreeneissä joka viikko. Mejäkokeissa Metkan kanssa II- tuloks...

Kesällä on pidetty lomaa ja on touhuiltu harrastusten parissa. Käytiin Mejä- ja Verikokeissa Metkan kanssa, sekä muutamissa aksakisoissa. Mejästä menestystä yhden 3.tuloksen ja yhden 1. tuloksen verran. Veri:ssä taas II tuloksen. Aksassa ei mitään. Mimmi on ollut tauolla tai kevennetyllä treenillä. Nyt treenit menneet kivasti. Syksylle suunnitelmissa käydä ainakin yksi jälkikoe. Heinäkuussa tehtiin minireissu Lappiin. Määränpäänä oli Ivalo. Sää oli juuri sopiva, helteiden välissä muutama päivä viileämpää, ainakin niillä korkeuksilla. Painoa tuli loman aikana lisää ja kunto taitaa olla taas sitä mallia että "pitää uudestaan aloittaa". Syksyä kohti. Mukavaa kun säät viilenee! Näkymä Inari-järvelle Tuittu mukana Tuulijärvellä Meno matkalla Hiljainen kansa Metka 2 v. Niina "huvipuistossa" Agilityä kanssa

Otsikkoa on aina näihin vaikea keksiä. Joten olkoon se noin. Viimekirjoituksessa tuskailin janan kanssa. Ei se ole miksikään tänä aikana muuttunut vaikka harjoiteltu on. Lähinnä olen nyt ajanut janan "hännästä", jospa se koiran usko siitä tankkaamalla paraneisi (herran haltuun siis...). Kun ei jaksa aina olla neuroosissa näiden kanssa ja kun tulee näitä uusia "tulipaloja" nurkkiin. Kajaanin kokeissa ei saatu tulosta. Siis me E I S A A T U T U L O S T A. Mitään... kun jäljeltä nousi vain kolme keppiä. Ruudussa kaksi esinettä plus perus nälväykset. Olin jo pyyhekumilla hankaamassa ranteita. Mentiin reippaasti kuitenkin tottikseen, joka sujui muutamaa ohjaajan mokaa ja kömmähdyksiä lukuunottamatta hyvin. C: Mira Salminen No sen jälkeen treenit parin päivän päästä: koira kesken jäljen vaihtaa suvereenisti jäljeltä toiseen ja jatkaa eri suuntaan sen näköisenä että jäljestää ja ohjaaja ihmeissään (luolanainen saapui).... ja eikun autolle. Tuumailin jotta näinhän...

täytyy vain harjoitella,aloittaa alkeista, peruuttaa hieman, helpottaa vähän. Janat kyllä työllistää nyt. Viimevuonnahan sain janoihin vauhtia parilla konstilla. Sitä tulikin sitten omiksi tarpeiksi. Nyt sitten vain tykitettään suoraan mihin sattuu... Mimmi "nostaa" jäljen jo tieltä. Eikä se sitten enää juuri välitä missa "jana" menee eli mihin minä osoitan. No nyt sitten helpotan hieman treenejä alkeisiin asti ja mietitään tätä juttua uudestaan. Jana on tietynmittainen etsintä linja metsässä, jota pitkin koiran tulisi edetä suoraviivaisesti työskennellen , etsien jälkeä, joka kulkee jossain kohtaa tämän janan yli. Koiran tulisi nostaa jälki ja lähteä jäljestämään, oikeaan suuntaan , eli jäljen kulkusuuntaan ja jatkaa maastoon jne. Tällä hetkellä tuosta taitaa parhaiten toimia sanat:  nostaa, edetä  ja  suoraviivaisesti. Huonommin sujuu:  pitkin ja  oikeaan suuntaan. Työskentely on motivoitunutta siihen asti kun minä se vetäisen koiran kolmatta ker...

Älä puhu mistään toisen asiasta kolmannelle miettimättä ensin kaksi kertaa onko asia kertomisen arvoinen. Punnitse tarkkaan, onko vastaanottaja valmis kuulemaan asiaa ilman, että repii siitä omat versionsa taas neljännelle ja ehkä viidennelle osapuolelle. Kajaanin aksat taas opetti pienen palan elämästä yleensä. Ensimmäinen startti meni jotenkin penkin alle. Kova vauhti, A:n alastulon kontakti virhe (jota ennen oli jääty harjan päälle haistelemaan ja ihmettelemään) aiheutti aikas täydellisen lamaantumisen, josta seurasi se, että Metka taas hiukan karkasi omiin puuhiinsa. Nostin koiran syliin ja poistuin radalta. Kummallinen se peikko, joka aloittaa heti supattelun tuosta olkapäältä: "taas se nähtiin, eihän sinusta mihinkään ole. Vaikka kuinka harjoitteleisit et onnistu missään ikinä. Katso nyt miten surkea taas olit. Tyhjä tuommoisen on mistään haaveilla eikä auta vaikka kuinka alas tavoitteet lasket...." ja sitä rataa. Se pettymys ja päätös siinnä kävelyttäessä koiraa, e...

Ilmoitin sitten kuitenkin Metkan Joensuuhun, vieläpä molemmille päiville. Houkuttimena oli tietysti Tiina, jota tietysti oli ihana nähdä. Samallahan ne 5 starttia kahtena päivänä siinnä menee :) Aurinkoinen Tavoitteet asetin nyt mahdollisimman alas: Saadaan kisakokemusta ja-rutiinia. Tehdään yhdessä, vaikka vikaan itse rata menisikin, ei törmäillä toisten koirien luokse. Oma mieli ala lähemäs treenejä: keskittyä saa ja asiasta saa sanoa mutta turha väkipakko, vihaisuus ja murjottaminen jääköön jonnekin ihan toiseen maailmaan. Kepit, kepeille lähetys. Jos/ kun tulee virhe, minä jatka kisaa loppuun asti, ihan kuin lähtisin taas alusta ja katson kuinka monta estetta päästää kunnialla. Keskityn käsillä olevaan rataan. Keskityn käsillä olevaan hetkeen paremmin. Kaikki toteutui. Tulos ei ollut tärkein vaan kokemukset. Ensimmäinen oli helppo, kepit meni yhdellä radalla eka lähetyksestä, onnistuin melkein joka radalla jatkamaan loppuun asti virheestä huolimatta. Metka oli...

Seuramme  High Five Agility Team  järjesti luennon Kajaaniin, jonka piti Vappu Alatalo. Aiheena "Psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa." Aihe on tietysti laaja, moni säikeinen ja esitettyihin kysymyksiin ei löydy yhtä ainoaa oikeaa vastausta, saatikka etteikö ne nivoudu helposti yhteen. Luennoitisijalla on lista aiheita jotka voi käydä kaikki pintapuolisesti läpi tai valita kolme niistä tarkempaan käsittelyyn. Tällä kertaa kuitenkin, osallistuja joukon ollessa harmittavan pieni, luennoitsija etenikin hieman toisella tavalla kysyen jokaiselta yksitellen mitä toivoo kuulevansa ja oppivansa ja koosti vastauksista hienon luentopaketin kuudeksi tunniksi. Muistiinpanojakin koetin tehdä mutta, jotenkin kuuntelin vain niin "lumoutuneena" että kaikesta tuli semmoinen mukava "ajatuspaketti" sekoitettuna tunteilla, ilolla ja surulla, kotiin viemisiksi. Ehkäpä tämä kirjoituksen tarkoitus näille kallisarvoisille ajatuksille on (tavoite, niin kuin eilisen teema o...

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...

voisi hieman useammin tehdä. Tietysti Fb tulee jaettua uutisia niin jotta ei sitten tule tänne kirjoiteltua. Toisaalta välillä elämä on ollut elämästä kamppailua kun taas toisaalta kamppailua siitä että aika riittää kaikelle elämälle... hmm olenpas tehnyt melko yhtälön itselleni... Tuitun treenailut jäi ennen joulua totaali tauolle (elämästä kamppailua) kun hän, jälleen kerran, hyökkäsi Mimmin kimppuun. Seuraukset oli hirveät ja koin yhden pahimmista painajaista yrittäessäni irrottaa Mimmiä. Hän nyt sitten lopulta "kilahti" niin että melkein tappoi Tuitun. Sen verran Mimmille ymmärrystä että tälläkin kertaa se koetti ensin väistää tappelua ja sitä ennen se oli jo muutaman kerran saanut kaikesta väistämisestä huolimatta Tuitun kimpuunsa ja ne oli jouduttu irrottamaan toisistaan... no aika epäreilusti Mimmiä kohtaan. No oli miten oli. Selvisi, että nujakan jälkeen Tuittu hengittää vielä ja aukoo silmiään. Epätoivoisen el.lääkäri reissun jälkeen menimme pari päivää niukasti e...

Tuitulla on kevyt takapuoli. Se on todellakin kuin kumipallo koko koira. Semmoista ei ole kuin että esim. harjoitellaan maassa paikalla oloa ja nami lähtee kuonoa kohti: takapuoli nousee välittömästi ensin ylös "ding!". Hyvällä tuurilla kyynäreet saattaa olla maassa (jos ne on sinne ylipäätään sattunut saamaan maahan käskettäessä), vaan se takapuoli pomppaa. Mukavahan olisi harjoitella siinnä asennossa pysymistä mishin on käsketty, vaan ei. Takapuoli kevenee entisestään jos kokeilee laittaa namin vaikka sen rinnan alle: pomppii ja ihan villiintyy. Jos taas jättää objektin eli vaikka ruokakupin, rupeaa sen kyynäreet nousemaan ilmaan: "wiiuuup!" Metka pitää noutokapulaa hyvin suussa. Se tarttuu siihen hyvin, varmalla otteella ja kapula ei liikku suuussa. Vauhti on älyttömän hyvä. Poispäin minusta. Koetan vielä ratkaista sen että kyse on noutoliikeestä, ei marjapuskienympärikapulasuussajuoksemisliikkeestä. Tai oikeastaan tuota liikettähän on tehtykin hallitusti esim ...

savuton jo reilu kolme viikkoa. Jippii! Paljon oivalluksia elämästä lenkillä ollessani teen ja tohkeissani ajattelen että olisipa hyvää blogimatksua tämä ja tämäkin ajatus. Vaan sitten kun kirjaudun tänne, niin en muistakaan enää niitä huippuajatuksia mitä aioin kirjoittaa. Aikas paljon tullut lueskeltua monenlaisia opuksia , artikkeleita yms. Vastaan on tullut paljon hyviä mietelauseita ja aforismeja. Ulkoillessa tänä aamuna paras pohdiskeluni (niiden 1000 muun ajatuksen seassa) oli että MITEN. Tähän aiheeseen löytyy Isa Merikalliolta kirja (jota en vielä ole lukenut) ja tuo kysymys ei anna tilaa vastauksille jotka alkaa sanalla mutta ja päätyy -isi päätteeseen. Joka tätä tätä sattuu lukemaan niin täältä lisää aiheesta > http://kasva.fi/suorituselamasta-merkityselamaan/ Miten? No ainakin pitemmän aikaa tämä kaikki ajattelu on johtanut siihen että alan väsyä ajattelemaan koko ajan. Haluan siis hiljentää mieltäni, antaa ajatusten vain kulkea ja mennä, tartumatta niihin kiinni. Hal...

Tätä ihanaa syksyä, joka vain jatkuu lämpimänä, kauniina ja kaikinpuolin mukavana. Tiilikalla kävimme ulkoilemassa syyskuun puolella: Pikku veturit Perhepotretti Ulkoilua on tullut tehtyä monella tapaa: marjastaen, metsällä lintuja katsellen, ketunpesiä etsiskellessä. Sen lisäksi että normi lenkkeilyt hoidetaan rekkujen kanssa muutenkin. Luulisi että laihtumaan päin olisi, vaan ei. Kilot tahtoo tarttua vain. Liekö ikä, asenne vaiko se että olen ollut savuton nyt reilu kaksi viikkoa! Aion olla tämän kolmannenkin viikon savuton :) Mimmin kanssa jätin jälkikokeet tälle vuotta ja aloitin jäljen, tai pikemminkin sen vauhdin sekä ilmaisujen hiomisen parempaan jamaan. Hmm, pellolla tehty muutama jälki ja ihan nautinnollistahan tuo on kävellä tuon perässä. Ajatus on että yksinkertaisesti en vain päästä Mimmiä etenemään jos painaa narulle. Palkkana vetämättömyydestä on eteenpäin pääseminen jäljellä. Se kun itsessään on siitä niin mukavaa että oletan palkkautuvan hyvi...