täytyy vain harjoitella,aloittaa alkeista, peruuttaa hieman, helpottaa vähän. Janat kyllä työllistää nyt. Viimevuonnahan sain janoihin vauhtia parilla konstilla. Sitä tulikin sitten omiksi tarpeiksi. Nyt sitten vain tykitettään suoraan mihin sattuu... Mimmi "nostaa" jäljen jo tieltä. Eikä se sitten enää juuri välitä missa "jana" menee eli mihin minä osoitan. No nyt sitten helpotan hieman treenejä alkeisiin asti ja mietitään tätä juttua uudestaan.
Jana on tietynmittainen etsintä linja metsässä, jota pitkin koiran tulisi edetä suoraviivaisesti työskennellen, etsien jälkeä, joka kulkee jossain kohtaa tämän janan yli. Koiran tulisi nostaa jälki ja lähteä jäljestämään, oikeaan suuntaan, eli jäljen kulkusuuntaan ja jatkaa maastoon jne.
Tällä hetkellä tuosta taitaa parhaiten toimia sanat: nostaa,edetä ja suoraviivaisesti. Huonommin sujuu: pitkin ja oikeaan suuntaan. Työskentely on motivoitunutta siihen asti kun minä se vetäisen koiran kolmatta kertaa takaisin janalle, jolloin siitä tulee luonnollisesti epävarmaa hökeltämistä. Se lähteminen sujuu sitten hyvin, kun siihen jäljelle päästään ja vielä nenä oikeaan suuntaa. Sitten tulee se ekakepin ongelma, liika vauhti, jälki vie yli keppien jne mutta nythän ei ongelmoida sitä. Yksi asia kerrallaan siis.
Pitänee koittaa opettaa sitäkin, että sillä minun antamalla suunnalla on myös merkitystä. Jos minun käsi osoittaa suoraan eteenpäin, niin mennään sen käden suuntaisesti, eikä poukasta mihin sattuu suuntaan suoraan, vaikka jo tietäisikin missä se jälki menee.
Vai pitääköhän se kädellä näyttäminen jättää kokonaan pois?? Palkka janalla tai pahvilautanen jota viimevuonna käytin menestyksekkäästi tuo kyllä vauhtia ja suoruutta etenemiseen, mutta ei opeta suuntaa millään tavalla."Eteen- jälki"- käsky ei vain meillä toimi. Se pitää jo uskoa. Eli toki sillä saa vauhdilla lähtemään eteenpäin, vaan se on sitten tuurissaan, että lähteekö se tosiaan janalla suoraan eteenpäin vain oikaiseeko "suoraan" jäljelle. Tai sitten se toimii... sitten kun olen saanut koiran oivaltaamaan lähtemään minun osoittamaan suuntaan.
Sitten vielä keppiongelma. Kevään treenit on ilokseni sujuneet hyvin. Annoin anteeksi sen että hän ottaa kepin suuhun ja innoissaan jopa saattaa tuoda minulle asti sen kepin. Tässä kohtaa ei ollut vara valittaa, kun vaihtoehto oli se että koira kiertää metsässä kepin jotta saa jatkaa jäljestämistä, tai sitten muuten vain jätti huomioimatta sen.
Vaan eipä vähän mitään. Taas sitä lähdettiin viimeksi jäljelle. Sen lisäksi, että janalla koira halusi mennä omaa janaansa pitkin jäljelle, niin jossain kohtaa vauhti pääsi kasvamaan niin kovaksi, että risut vain lenteli (jos joku ihmettelee, miksi minä treenaan tuota koiraa kesälläkin hanskat kädessä, niin saa tulla koettamaan ihan vapaasti). Eikä muuten kepit kiinnnostaneet sitä vähääkään... huokaus. No en vielä luovuta, voi olla, että vauhdista huomauttaminen auttaa asiaa tässä kohtaa, kun se kiinnostus keppeihin on jo kuitenkin ollut parempi.
Auttasikohan tähän sama mielikuva kuin Metkan kanssa aksoissa: näin tämä mennään ja tehdään riippumatta siitä mitä koira touhuaa. Noin karkeasti siis sanottuna... jäljellä vain se tuottaa ongelmaa, että se koiran nenä toimii kuitenkin paremmin kuin minun. Mutta ainahan minä voin merkata kepit jäljelle ja aina kun minä ehdin ensin semmoisen löytäämään, pidän hauskaa sen kanssa ja syön onnellisena koiran nenän edestä kaikki treeninamit!
Jana on tietynmittainen etsintä linja metsässä, jota pitkin koiran tulisi edetä suoraviivaisesti työskennellen, etsien jälkeä, joka kulkee jossain kohtaa tämän janan yli. Koiran tulisi nostaa jälki ja lähteä jäljestämään, oikeaan suuntaan, eli jäljen kulkusuuntaan ja jatkaa maastoon jne.
Tällä hetkellä tuosta taitaa parhaiten toimia sanat: nostaa,edetä ja suoraviivaisesti. Huonommin sujuu: pitkin ja oikeaan suuntaan. Työskentely on motivoitunutta siihen asti kun minä se vetäisen koiran kolmatta kertaa takaisin janalle, jolloin siitä tulee luonnollisesti epävarmaa hökeltämistä. Se lähteminen sujuu sitten hyvin, kun siihen jäljelle päästään ja vielä nenä oikeaan suuntaa. Sitten tulee se ekakepin ongelma, liika vauhti, jälki vie yli keppien jne mutta nythän ei ongelmoida sitä. Yksi asia kerrallaan siis.
Pitänee koittaa opettaa sitäkin, että sillä minun antamalla suunnalla on myös merkitystä. Jos minun käsi osoittaa suoraan eteenpäin, niin mennään sen käden suuntaisesti, eikä poukasta mihin sattuu suuntaan suoraan, vaikka jo tietäisikin missä se jälki menee.
Vai pitääköhän se kädellä näyttäminen jättää kokonaan pois?? Palkka janalla tai pahvilautanen jota viimevuonna käytin menestyksekkäästi tuo kyllä vauhtia ja suoruutta etenemiseen, mutta ei opeta suuntaa millään tavalla."Eteen- jälki"- käsky ei vain meillä toimi. Se pitää jo uskoa. Eli toki sillä saa vauhdilla lähtemään eteenpäin, vaan se on sitten tuurissaan, että lähteekö se tosiaan janalla suoraan eteenpäin vain oikaiseeko "suoraan" jäljelle. Tai sitten se toimii... sitten kun olen saanut koiran oivaltaamaan lähtemään minun osoittamaan suuntaan.
Sitten vielä keppiongelma. Kevään treenit on ilokseni sujuneet hyvin. Annoin anteeksi sen että hän ottaa kepin suuhun ja innoissaan jopa saattaa tuoda minulle asti sen kepin. Tässä kohtaa ei ollut vara valittaa, kun vaihtoehto oli se että koira kiertää metsässä kepin jotta saa jatkaa jäljestämistä, tai sitten muuten vain jätti huomioimatta sen.
Vaan eipä vähän mitään. Taas sitä lähdettiin viimeksi jäljelle. Sen lisäksi, että janalla koira halusi mennä omaa janaansa pitkin jäljelle, niin jossain kohtaa vauhti pääsi kasvamaan niin kovaksi, että risut vain lenteli (jos joku ihmettelee, miksi minä treenaan tuota koiraa kesälläkin hanskat kädessä, niin saa tulla koettamaan ihan vapaasti). Eikä muuten kepit kiinnnostaneet sitä vähääkään... huokaus. No en vielä luovuta, voi olla, että vauhdista huomauttaminen auttaa asiaa tässä kohtaa, kun se kiinnostus keppeihin on jo kuitenkin ollut parempi.
Auttasikohan tähän sama mielikuva kuin Metkan kanssa aksoissa: näin tämä mennään ja tehdään riippumatta siitä mitä koira touhuaa. Noin karkeasti siis sanottuna... jäljellä vain se tuottaa ongelmaa, että se koiran nenä toimii kuitenkin paremmin kuin minun. Mutta ainahan minä voin merkata kepit jäljelle ja aina kun minä ehdin ensin semmoisen löytäämään, pidän hauskaa sen kanssa ja syön onnellisena koiran nenän edestä kaikki treeninamit!
Kommentit
Lähetä kommentti