Otteita Niinan maailmasta

Joskus tunnen että olen liian varma itsestäni. Luulen että minähän teen asiat erinomaisesti. Olen erinomainen ihminen ja kaikki pitävät minusta. Pärjäähän sitä tietysti niinkin ja on ainakin kivaa oman erinomaisuutensa kanssa kun pitää vain tiukasti laput silmillä ja mennä porskuttaa elämässä eteenpäin kun on niin erinomainenkin. Tänään yhtä-äkkiä olenkin halunut kääriytyä itseeni. En olekaan niin varma, en teekään asioita erinomaisesti, ihan kaikki ei pidäkään minusta. Avaan laput silmistäni ja huomaan olevani yksin, keskenäni noiden erinomaisten luulojeni kanssa. Voin hyvin. Haluan elää. Hoitaa hommani niin hyvin kuin taidan ja tehdä parhaani. Toivottavasti Minä kuvani on terveempi ja järkevä ilman turhia odotuksia ja luuloja. Haluan karistaa kaiken turhan painolastin päältäni ja jatkaa päivät tästä eteenpäin katse tulevaisuudessa, mutta jalat maassa, tässä hetkessä. Ilman turhia luuloja erinomaisuudesta ja hyvästä tyypistä. Ja sitten kuitenkin mukavaakin :)  Voitto täyt...

Päästiin vihdoin aksailemaan ja vähän tottistakin siihen päälle otettiin. Sää oli mitä aurinkoisin vaan en saanut kameraa vedettyä esille. Jotenka laitan tähän sitten jonkin vanhemman otoksen. Tuittu piti tuossa kiimansa ja sen "löylyt" olikin tällä kertaa kovat ja ne pahimmat kesti viikon verran. Tunteet kuumeni niin että eläinlääkärissä käytiin molemille nartuille troppia hakemassa, pikkuinen joka kerjäsi verta nenästään saikin sitä sitten ihan kunnolla, vaan nyt mennään taas kohtuu normaaleissa tunnelmissa. Asia ei valitettavasti jää tähän vaan näköjään on osattava pitää silmät avoinna. Ennakointi on päivän sana, vaan miten tehdä se niin että ei vain kommunikoi hyvää hyvyyttään nartuille (Tuitulle) tappelemaan lisää. Eikös se ole niin että jos minä etukäteen siihen valmistaudun niin silloin suorastaan kerjään sitä. Vaikea paikka eikä ole sydäntä jättää asiaa ihan "herran haltuunkaan". Eilen ostin sukset, siis luistelu vermeet. Ja niihin ei pitänyt olla nyt varaa...