Otsikkoa on aina näihin vaikea keksiä. Joten olkoon se noin. Viimekirjoituksessa tuskailin janan kanssa. Ei se ole miksikään tänä aikana muuttunut vaikka harjoiteltu on. Lähinnä olen nyt ajanut janan "hännästä", jospa se koiran usko siitä tankkaamalla paraneisi (herran haltuun siis...). Kun ei jaksa aina olla neuroosissa näiden kanssa ja kun tulee näitä uusia "tulipaloja" nurkkiin. Kajaanin kokeissa ei saatu tulosta. Siis me E I S A A T U T U L O S T A. Mitään... kun jäljeltä nousi vain kolme keppiä. Ruudussa kaksi esinettä plus perus nälväykset. Olin jo pyyhekumilla hankaamassa ranteita. Mentiin reippaasti kuitenkin tottikseen, joka sujui muutamaa ohjaajan mokaa ja kömmähdyksiä lukuunottamatta hyvin. C: Mira Salminen No sen jälkeen treenit parin päivän päästä: koira kesken jäljen vaihtaa suvereenisti jäljeltä toiseen ja jatkaa eri suuntaan sen näköisenä että jäljestää ja ohjaaja ihmeissään (luolanainen saapui).... ja eikun autolle. Tuumailin jotta näinhän...
Koiramaista elämää ja elämästä yleensä