Otteita Niinan maailmasta

sitä taas mennä porskutetaan. Aina vain häntä pystyyn ja katse eteenpäin. Onkohan sitä sitten huono jotenkin kun ei osaa eikä jaksa ruveta tuhkaa päällensä päiväkausiksi heittelemään? Ihana suhde loppui, tai muuttui kaveruudeksi. Hieno asiahan se on, että edes niin. Sydän varmaan paranee sitten ajan kanssa, ja kauniit muistot tallentuu sinne jonnekin, vaan elämän on silti jatkuttava. Onneksi team VoiTuiMii pitää huolen reippailusta, naurusta, ja tavoitteista. Nyt opetellaan olemaan ihan keskenään, vain itseä varten. Elämänkoulua siinnäkin ;) Tavotteista rupeaa taas kirkastumaan ne samat vanhat. Ajatus siitä minkä näköistä Mimmin tekeminen pitäisi olla, on taas kirkastumassa mieleen ja uusia suunnitelmia on päässä Tuitun motskaamiseksi. Pitää vain aloittaa. Tuitulla on kiima tässä päällä, joka aiheuttaa sen, että se on liekassa ja pysyy. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Ja treenimaastotkin muuttuvat kertakaikkiaan miellyttäväksi :) Pitäisi taas kameraakin ruveta ulkoiluttamaan. Mi...

KAKSI SUTTA Eräänä iltana vanha cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, joka oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, taistelu käydään kahden suden välillä. Yksi on paha: viha, kateus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, kauna, alemmuus, valheet, väärä ylpeys, ylemmyys ja ego. Toinen on hyvä: ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, ystävällisyys, hyväntahtoisuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja luottamus." Pojanpoika mietti tätä hetken ja kysyi sitten isoisältään: " Kumpi susi voittaa?" Vanha cherokee vastasi vain: "Se jota ruokitaan."

ei vain voi käsittää? Vaikka kuinka koettaa hiljaa ja rauhassa hoitaa asiat, niin kaikki sitten kuitenkin paisuu yli äyräittensä. Mitä ihminen saavuttaa julmuudella, solvaamisella, painostamisella ja toisinaan suoranaisella uhkaamisella. Ketä auttaa räksyttäminen ja miten kukaan voi kuvitella että se on täysin oikeutettua? Tällä kaikella on tietysti siunauksensa, aina ei vain heti keksi että mikä se on, mutta ehkäpä se tässä kohtaa vain kuitenkin vahvistaa sitä hiljaista osapuolta. Mitä räksyttäjä tästä oppii...? Koetan aina löytää positiiviset asiat joka tilanteesta mutta tuohon on nyt äkkiä vaikea keksiä mitään. Toivotan silti kuitenkin kaikille hiljaisille sekä niille räksyttäjille voimia ja paljon positiivista energiaa sekä valoa ja rakkautta. Ei kait näitä koskaan voi olla liikaa? Tänään oli Kikka päivähoidossa. Kikka on siis Sannan penneli (Beauceron.. vai mitä Beucenpaimenkoiria ne nykyään on?) Olipas reipas tyllerö. Ei ikävöinyt (niin Sanna, ei se ole oikeasti niin paha asia...

♥♥♥ Naiset ovat syntyneet enkeleiksi, ja jos joku katkaisee meiltä siivet, jatkamme yksinkertaisesti lentoa…luudanvarrella. Tämä on varoitus --- niin joustavia me olemme. Jatkakaa tätä eteenpäin tytöt ♥♥♥

Tuli nopea lähtö ja pakkasin kamat ja muutin kylän pintaan. Asustan pientä omakotitaloa koirien kanssa. Elämä sinällään ei juuri ole muuttunut: aamulla koettaa aloittaa työt aamulenkin jälkeen, koettaa käydä illalla reenilöimässä ja taas iltalenkit. Arki jatkuu siis ja hyvä niin. Tavaraa on vielä jonkin verran purkamatta ja yksi seinä odottaa raaputtamista ja maalaamista, tauluja ja kynttilä hässäköitä seinille ja sitä rataa :) Lieksan jälkeen on käyty Kajaanissa kisaamassa huonolla menestyksellä. no sai Tuittu nolla radan hyppäriltä vaan kun oli yliaikainen niin eipä sitä LUVAA tullut. Mimmi aloitti uransa myös hyppärillä ja ihan hyvin se olisi mennyt, mutta minä unohdin onnellisesti suorittaa osan radasta (huoh). Kuva Anne Heikkinen Kuva Anne Heikkinen Elämä jatkunee... niin kuin pitääkin. Paljon rakkautta, valoa ja lämpöä ihmiset!