Siirry pääsisältöön

Näin

sitä taas mennä porskutetaan. Aina vain häntä pystyyn ja katse eteenpäin. Onkohan sitä sitten huono jotenkin kun ei osaa eikä jaksa ruveta tuhkaa päällensä päiväkausiksi heittelemään?
Ihana suhde loppui, tai muuttui kaveruudeksi. Hieno asiahan se on, että edes niin. Sydän varmaan paranee sitten ajan kanssa, ja kauniit muistot tallentuu sinne jonnekin, vaan elämän on silti jatkuttava. Onneksi team VoiTuiMii pitää huolen reippailusta, naurusta, ja tavoitteista. Nyt opetellaan olemaan ihan keskenään, vain itseä varten. Elämänkoulua siinnäkin ;)
Tavotteista rupeaa taas kirkastumaan ne samat vanhat. Ajatus siitä minkä näköistä Mimmin tekeminen pitäisi olla, on taas kirkastumassa mieleen ja uusia suunnitelmia on päässä Tuitun motskaamiseksi. Pitää vain aloittaa. Tuitulla on kiima tässä päällä, joka aiheuttaa sen, että se on liekassa ja pysyy. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Ja treenimaastotkin muuttuvat kertakaikkiaan miellyttäväksi :)

Pitäisi taas kameraakin ruveta ulkoiluttamaan. Mihinkähän sekin taas jäi... tuossa metsässä kun tulee käytyä lenkillä, saisi varmaan aika loisto otoksia Mimmistä ja Voitosta kun ne vetää urkuauki pitkin kankaita...miksikö... no siksi kun se vain on niin kivaa. Vaan kun tuo kiimapeppu Tuittu on fleksissä kiinni ja repii perään niin että soi, niin on se kuvan ottaminen vähän hankalaa. No on tällekin vielä aikansa ja paikkansa.
Vähän musiikki linkkiä vielä, tässä on jotakin hurjan hyvää :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää