Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva.
Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava.
Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja?
Sai palvella monenlaisia asiakkaita. Muutti pohjoiseen josta teki etätöitä, jo paljon pidempään kuin elämässä koronan tulon jälkeen. Erosi, kasasi elämän jotenkin läjään. Koulutti koiria. Osallistui kahdella koiralla yhteensä 5:ssä eri lajissa lajin sm- kisoihin. Muuti vielä kauemmas maalle. Sai lapsen. Selvisi valvomisesta ja unikoulusta, yrityksen perustamisesta, äitiyden ja uran tasapainoilussa (joka toki jatkuu edelleen).
Valistaa itseään nyt sisältömarkkoinnin, myynnin ja tuotteistamisen parissa. On löytänyt uuden intohimon ajanhallinnasta ja Ruotsin kielen opiskelusta. Ihan normi elämää toki. Mutta edelleen, miten niin surkea ja ammattitaidoton? Minulla on tunteistani paljon opittavaa. Mutta nykyään kalenterissani lukee usein: Minä pystyn.
Minä pystyn myös vloggaamaan. Onhan ne rosoisia, kotikutoisia ja tämäkin pätkä hyvin editoimaton pläjäys. Mutta viime syksystä lähtien on paljon asioita tapahtunut, hyvällä tavalla. Näitä siis työasioissa tehnyt mutta tämä pulpahti nyt vain :) Eli Tuokaa minulle syypää.
Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava.
Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja?
Sai palvella monenlaisia asiakkaita. Muutti pohjoiseen josta teki etätöitä, jo paljon pidempään kuin elämässä koronan tulon jälkeen. Erosi, kasasi elämän jotenkin läjään. Koulutti koiria. Osallistui kahdella koiralla yhteensä 5:ssä eri lajissa lajin sm- kisoihin. Muuti vielä kauemmas maalle. Sai lapsen. Selvisi valvomisesta ja unikoulusta, yrityksen perustamisesta, äitiyden ja uran tasapainoilussa (joka toki jatkuu edelleen).
Valistaa itseään nyt sisältömarkkoinnin, myynnin ja tuotteistamisen parissa. On löytänyt uuden intohimon ajanhallinnasta ja Ruotsin kielen opiskelusta. Ihan normi elämää toki. Mutta edelleen, miten niin surkea ja ammattitaidoton? Minulla on tunteistani paljon opittavaa. Mutta nykyään kalenterissani lukee usein: Minä pystyn.
 |
| Uusi intohimo. Kuvata läheltä. Tai nähdä läheltä. |
Minä pystyn myös vloggaamaan. Onhan ne rosoisia, kotikutoisia ja tämäkin pätkä hyvin editoimaton pläjäys. Mutta viime syksystä lähtien on paljon asioita tapahtunut, hyvällä tavalla. Näitä siis työasioissa tehnyt mutta tämä pulpahti nyt vain :) Eli Tuokaa minulle syypää.
Kommentit
Lähetä kommentti