Otteita Niinan maailmasta

Sydän  Tuossa yhtenä päivänä olin kovasti ajatuksissani ja tein samalla välipalaa: kaakaota ja voikkarin. Hämensin hajamielisesti kaakaon ja sen jälkeen sen voikkarin. Tein jotain päätöksiä siinnä sitten ajatusteni päätteeksi ja kurkkasin kaakaokuppiin :) Ne oli vissiin hyvän suuntaisia ajatuksia ja päätöksiä Tuittu pakkohoidossa  Tytöillä on nykyään tapana aina iltaruoan jälkeen tai siinnä tietämillä leikkiä nuhjata. Mimmillä on aina pakko pussailla toista Osa kaaoksesta Tällä hetkellä työ värittää arkea aika reippaasti. Vaan onko tuon pöydän pakko olla tuon näköinen :D Tuittu, se joka tulee vaikka väkisellä nuolemaan naaman silloin kun tarvis on <3

Ulkona paistaa :) Aamulenkillä pitkästä aikaa kameraakin ulkoilutin, vaan aika roiskasuja näistä taas tuli. Tuittu menee ihan omia polkujaan joten siitä ei saa muuta kuin että "tuolla se rämpii"

Kannan uskollisesti ja tunnollisesti selässäni reppua, joka on täytetty kivillä. Näiden kivien nimiä ovat huoli, pelko, kauhistus, murhe, itku, alemmuus, epäonni, mustasukkaisuus, epäonnistuminen, kärsimys, köyhyys, yksinäisyys… mitä pitemmälle kuljen sitä raskaammaksi reppu käy ja yhä useampi kivi sinne tulee mukaan. Mietin aamulla, että mitä pahaa voi tapahtua jos heitän tämän repun vähäksi aikaa selästäni? Jos jättäisinkin sen odottamaan ihan hetkeksi aikaa risteykseen…. kaatuisiko minun maailma? Kaatuisinko nenälleni ilman kivirepun tukea? Voisinko ihan varovasti huokaista että paha ei syönytkään minua, en olekaan epäonnistunut, uusi aamu tulee siltikin vaikka en reppuani kannakaan. Taidan jättää repun siihen, ainakin tahdon niin. Varalta leikkaan repun pohjaan reiän…jos se vaikka sattuisi ilmestymään takaisin selkääni…