Kannan uskollisesti ja tunnollisesti selässäni reppua, joka
on täytetty kivillä. Näiden kivien nimiä ovat huoli, pelko, kauhistus, murhe,
itku, alemmuus, epäonni, mustasukkaisuus, epäonnistuminen, kärsimys, köyhyys,
yksinäisyys… mitä pitemmälle kuljen sitä raskaammaksi reppu käy ja yhä useampi
kivi sinne tulee mukaan.
Mietin aamulla, että mitä pahaa voi tapahtua jos heitän
tämän repun vähäksi aikaa selästäni? Jos jättäisinkin sen odottamaan ihan
hetkeksi aikaa risteykseen…. kaatuisiko minun maailma? Kaatuisinko nenälleni
ilman kivirepun tukea? Voisinko ihan varovasti huokaista että paha ei
syönytkään minua, en olekaan epäonnistunut, uusi aamu tulee siltikin vaikka en
reppuani kannakaan.
Taidan jättää repun siihen, ainakin tahdon niin. Varalta
leikkaan repun pohjaan reiän…jos se vaikka sattuisi ilmestymään takaisin
selkääni…
Kommentit
Lähetä kommentti