Siirry pääsisältöön

Varma ja erinomainen

Joskus tunnen että olen liian varma itsestäni. Luulen että minähän teen asiat erinomaisesti. Olen erinomainen ihminen ja kaikki pitävät minusta. Pärjäähän sitä tietysti niinkin ja on ainakin kivaa oman erinomaisuutensa kanssa kun pitää vain tiukasti laput silmillä ja mennä porskuttaa elämässä eteenpäin kun on niin erinomainenkin.

Tänään yhtä-äkkiä olenkin halunut kääriytyä itseeni. En olekaan niin varma, en teekään asioita erinomaisesti, ihan kaikki ei pidäkään minusta. Avaan laput silmistäni ja huomaan olevani yksin, keskenäni noiden erinomaisten luulojeni kanssa.

Voin hyvin. Haluan elää. Hoitaa hommani niin hyvin kuin taidan ja tehdä parhaani. Toivottavasti Minä kuvani on terveempi ja järkevä ilman turhia odotuksia ja luuloja. Haluan karistaa kaiken turhan painolastin päältäni ja jatkaa päivät tästä eteenpäin katse tulevaisuudessa, mutta jalat maassa, tässä hetkessä. Ilman turhia luuloja erinomaisuudesta ja hyvästä tyypistä.

Ja sitten kuitenkin mukavaakin :)


 Voitto täytti 7 vee 14.2.11. Hienoja kuvia turha odottaa, joten laitetaan sitten tämmöiset esille synttäri sankarista <3

"Miksi korvat ylös? En jaksa..."











Tuittu ja pökät

 Onni on omistaa ystävä,joka neuloo <3 Kiitos Anne!


Lenkiltä 13.2.11

Kommentit

  1. Voi että mun neulomus päässyt oikein "julkisuuteen";)) KIITOS vaan ittelles kun olet olemassa!!!! ONNEa Voitto <3

    VastaaPoista
  2. Ajattele nyt sitten miten haluat ;) mutta kyllä minäkin ajattelin, että sinä olet erinomainen ja kaikki pitää sinusta. <3 En keksi yhtään syytä miksi et olisi.

    Onnea Voitto! :)

    -Riikka-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...