Siirry pääsisältöön

Varma ja erinomainen

Joskus tunnen että olen liian varma itsestäni. Luulen että minähän teen asiat erinomaisesti. Olen erinomainen ihminen ja kaikki pitävät minusta. Pärjäähän sitä tietysti niinkin ja on ainakin kivaa oman erinomaisuutensa kanssa kun pitää vain tiukasti laput silmillä ja mennä porskuttaa elämässä eteenpäin kun on niin erinomainenkin.

Tänään yhtä-äkkiä olenkin halunut kääriytyä itseeni. En olekaan niin varma, en teekään asioita erinomaisesti, ihan kaikki ei pidäkään minusta. Avaan laput silmistäni ja huomaan olevani yksin, keskenäni noiden erinomaisten luulojeni kanssa.

Voin hyvin. Haluan elää. Hoitaa hommani niin hyvin kuin taidan ja tehdä parhaani. Toivottavasti Minä kuvani on terveempi ja järkevä ilman turhia odotuksia ja luuloja. Haluan karistaa kaiken turhan painolastin päältäni ja jatkaa päivät tästä eteenpäin katse tulevaisuudessa, mutta jalat maassa, tässä hetkessä. Ilman turhia luuloja erinomaisuudesta ja hyvästä tyypistä.

Ja sitten kuitenkin mukavaakin :)


 Voitto täytti 7 vee 14.2.11. Hienoja kuvia turha odottaa, joten laitetaan sitten tämmöiset esille synttäri sankarista <3

"Miksi korvat ylös? En jaksa..."











Tuittu ja pökät

 Onni on omistaa ystävä,joka neuloo <3 Kiitos Anne!
 


Lenkiltä 13.2.11

Kommentit

  1. AnneH16. helmikuuta 2011 klo 21.33

    Voi että mun neulomus päässyt oikein "julkisuuteen";)) KIITOS vaan ittelles kun olet olemassa!!!! ONNEa Voitto <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. helmikuuta 2011 klo 7.21

    Ajattele nyt sitten miten haluat ;) mutta kyllä minäkin ajattelin, että sinä olet erinomainen ja kaikki pitää sinusta. <3 En keksi yhtään syytä miksi et olisi.

    Onnea Voitto! :)

    -Riikka-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää