Päästiin vihdoin aksailemaan ja vähän tottistakin siihen päälle otettiin. Sää oli mitä aurinkoisin vaan en saanut kameraa vedettyä esille. Jotenka laitan tähän sitten jonkin vanhemman otoksen.
Tuittu piti tuossa kiimansa ja sen "löylyt" olikin tällä kertaa kovat ja ne pahimmat kesti viikon verran. Tunteet kuumeni niin että eläinlääkärissä käytiin molemille nartuille troppia hakemassa, pikkuinen joka kerjäsi verta nenästään saikin sitä sitten ihan kunnolla, vaan nyt mennään taas kohtuu normaaleissa tunnelmissa.
Asia ei valitettavasti jää tähän vaan näköjään on osattava pitää silmät avoinna. Ennakointi on päivän sana, vaan miten tehdä se niin että ei vain kommunikoi hyvää hyvyyttään nartuille (Tuitulle) tappelemaan lisää. Eikös se ole niin että jos minä etukäteen siihen valmistaudun niin silloin suorastaan kerjään sitä. Vaikea paikka eikä ole sydäntä jättää asiaa ihan "herran haltuunkaan".
Eilen ostin sukset, siis luistelu vermeet. Ja niihin ei pitänyt olla nyt varaakaan ja taas sorruin. Nyt tämän on tarkoitettava sitä että on ruvettava hiihtämään. Nolo olisi jos niiden takia olen tiukalla kaurapuuro linjalla ja sitten ne "lepää" tuossa tallin seinällä koko talven. Rasittavaa tässä on se että tänne maalle ei vedetä luistelu uraa. Pertsa latu tuosta löytyisi vaan ei siihen saa koiran kanssa mennä. Pitää sitten ihan vasiten ajella kaupungille järviladuille hiihtelemään. Tässä olisi tarkoitus Mimmin kanssa hiljuksiin aloitella, jos vaikka joskus ihan oikeille laduille...
Ajattelin kuitenkin aloittelu hiihdot tehdä ihan rauhallisesti, siitä on kuitenkin aikaa kun olen oikeasti hiihtänyt. Tuittu voisi ensin olla kaverina, kun se ei niin vedä ja on katu-uskottavampi jos se välillä istuu aisalla. Mimmin kanssa menee varmaan vetohommien opettelu uusiin puihin koska se on vetänyt vain Voiton parina. Ei ole ollenkaan taattua että se bonjaa yksinään sitä tehdä heti alkuun. Ja ei, ei tule mieleen laittaa niitä molempia vyöhön kiinni hiihtolenkille. Potkurilla hyvä mutta minun onnettomilla hiihtotaidoilla ei.
Mimmi on aika Matami. Painaa nyt sen 30 kg ja varmaan sen 60 korkea, en kyllä ole mitannut korkeutta. Myönnettäköön että painoa on ehken himpun verran nyt liikaa. Vaihdoin koirien ruokinnan kerran päivässä systeemiin ja sen seurauksena kaikki rupesi lihomaan. Näköjään ruvetaan pienentämään hieman annosta, vaan kyllä illalla sydäntä särki pistää kuppiin vain pikkaisen ruokaa kun tuntuu että se on murto- osa siitä mitä aiemmin on laittanut. Paitsi Tuittu jolle painoa onkin saanut tulla lisää. Tietty seurattava on sitäkin että ei tule pikku possua siitä.
Asia ei valitettavasti jää tähän vaan näköjään on osattava pitää silmät avoinna. Ennakointi on päivän sana, vaan miten tehdä se niin että ei vain kommunikoi hyvää hyvyyttään nartuille (Tuitulle) tappelemaan lisää. Eikös se ole niin että jos minä etukäteen siihen valmistaudun niin silloin suorastaan kerjään sitä. Vaikea paikka eikä ole sydäntä jättää asiaa ihan "herran haltuunkaan".
Eilen ostin sukset, siis luistelu vermeet. Ja niihin ei pitänyt olla nyt varaakaan ja taas sorruin. Nyt tämän on tarkoitettava sitä että on ruvettava hiihtämään. Nolo olisi jos niiden takia olen tiukalla kaurapuuro linjalla ja sitten ne "lepää" tuossa tallin seinällä koko talven. Rasittavaa tässä on se että tänne maalle ei vedetä luistelu uraa. Pertsa latu tuosta löytyisi vaan ei siihen saa koiran kanssa mennä. Pitää sitten ihan vasiten ajella kaupungille järviladuille hiihtelemään. Tässä olisi tarkoitus Mimmin kanssa hiljuksiin aloitella, jos vaikka joskus ihan oikeille laduille...
Ajattelin kuitenkin aloittelu hiihdot tehdä ihan rauhallisesti, siitä on kuitenkin aikaa kun olen oikeasti hiihtänyt. Tuittu voisi ensin olla kaverina, kun se ei niin vedä ja on katu-uskottavampi jos se välillä istuu aisalla. Mimmin kanssa menee varmaan vetohommien opettelu uusiin puihin koska se on vetänyt vain Voiton parina. Ei ole ollenkaan taattua että se bonjaa yksinään sitä tehdä heti alkuun. Ja ei, ei tule mieleen laittaa niitä molempia vyöhön kiinni hiihtolenkille. Potkurilla hyvä mutta minun onnettomilla hiihtotaidoilla ei.
Mimmi on aika Matami. Painaa nyt sen 30 kg ja varmaan sen 60 korkea, en kyllä ole mitannut korkeutta. Myönnettäköön että painoa on ehken himpun verran nyt liikaa. Vaihdoin koirien ruokinnan kerran päivässä systeemiin ja sen seurauksena kaikki rupesi lihomaan. Näköjään ruvetaan pienentämään hieman annosta, vaan kyllä illalla sydäntä särki pistää kuppiin vain pikkaisen ruokaa kun tuntuu että se on murto- osa siitä mitä aiemmin on laittanut. Paitsi Tuittu jolle painoa onkin saanut tulla lisää. Tietty seurattava on sitäkin että ei tule pikku possua siitä.
Kommentit
Lähetä kommentti