Siirry pääsisältöön

Agilitya Joensuussa

Ilmoitin sitten kuitenkin Metkan Joensuuhun, vieläpä molemmille päiville. Houkuttimena oli tietysti Tiina, jota tietysti oli ihana nähdä. Samallahan ne 5 starttia kahtena päivänä siinnä menee :)


Aurinkoinen


Tavoitteet asetin nyt mahdollisimman alas:

  • Saadaan kisakokemusta ja-rutiinia.
  • Tehdään yhdessä, vaikka vikaan itse rata menisikin, ei törmäillä toisten koirien luokse.
  • Oma mieli ala lähemäs treenejä: keskittyä saa ja asiasta saa sanoa mutta turha väkipakko, vihaisuus ja murjottaminen jääköön jonnekin ihan toiseen maailmaan.
  • Kepit, kepeille lähetys.
  • Jos/ kun tulee virhe, minä jatka kisaa loppuun asti, ihan kuin lähtisin taas alusta ja katson kuinka monta estetta päästää kunnialla.
  • Keskityn käsillä olevaan rataan. Keskityn käsillä olevaan hetkeen paremmin.
Kaikki toteutui. Tulos ei ollut tärkein vaan kokemukset. Ensimmäinen oli helppo, kepit meni yhdellä radalla eka lähetyksestä, onnistuin melkein joka radalla jatkamaan loppuun asti virheestä huolimatta. Metka oli hyvin kuulolla lämittelyssä ja vuoroa odottaessa toisten koirien seassa, saatiinpa jopa siinnä tokoakin tehtyä (plussaa ehdottomasti). Hylättyjähän me tehtiin neljä rataa. Koirassa ei ollut mitään vikaa vaan ohjasin välillä huolimattomati tai jätin ohjaamatta. Vika radalla yksi vitonen kepeiltä, mutta loppu mukavasti kipittäen, se oli hyppäri (tämäkin tulos plussaa).
Jäi toki harjoiteteltavaakin: kepit edelleen, kepeille käsky?? Onko se vanha tuttuu: kepikepikepi... vai pelkkä Kepit? Nimittäinen ensimmäinen versio puski vanhastaan väkisellä läpi, kun jälkimmäistä olen käyttänyt. Toki kait sen koiran pitäisi osata hakeutakin niille jos ne on kirsun edessä, vaan harjoitellaan lisää. Harjoitellaan taas kontakteja. Ne itsessään hän tekee kyllä mutta ei aina muista pysähtyä. Varsinkin jos putki on näkyvillä, niin se meinaa imeä 2on2off:sta pois. Pitää  muistaa pitää koiran silmissään. 
Paljon eri juttuja ja pieniä kikkoja treenattava näiden lisäksi. .... kun nyt muistaisi kaiken mitä eilen ja tänään mieleen tuli. Eli muistivihko matkaan jatkossa :)

Yötä sain olla Tiinan kotona. Saunottiin, sotkettiin kuohuvaa punaista ja rupateltiin. Syötiin hyvin, ja  tänä aamuna uudestaan radoille. Enää ei niin paljoa jännittänyt kuin eilen. Toki sopivasti.

Kisojen jälkeen vielä vähän ulkoiluttamaan Metkaa ja äitikoiraa. Kauni aurinkoinen päivä ja nämä hurjat jo uivat...







Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää