Seuramme High Five Agility Team järjesti luennon Kajaaniin, jonka piti Vappu Alatalo. Aiheena "Psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa." Aihe on tietysti laaja, moni säikeinen ja esitettyihin kysymyksiin ei löydy yhtä ainoaa oikeaa vastausta, saatikka etteikö ne nivoudu helposti yhteen.
Luennoitisijalla on lista aiheita jotka voi käydä kaikki pintapuolisesti läpi tai valita kolme niistä tarkempaan käsittelyyn. Tällä kertaa kuitenkin, osallistuja joukon ollessa harmittavan pieni, luennoitsija etenikin hieman toisella tavalla kysyen jokaiselta yksitellen mitä toivoo kuulevansa ja oppivansa ja koosti vastauksista hienon luentopaketin kuudeksi tunniksi. Muistiinpanojakin koetin tehdä mutta, jotenkin kuuntelin vain niin "lumoutuneena" että kaikesta tuli semmoinen mukava "ajatuspaketti" sekoitettuna tunteilla, ilolla ja surulla, kotiin viemisiksi. Ehkäpä tämä kirjoituksen tarkoitus näille kallisarvoisille ajatuksille on (tavoite, niin kuin eilisen teema oli) vähän avata, jättää talteen tunnelmia ja varastoida myöhempääkin käyttöä varten.
Asiahan oli osittain ihan tuttuakin. Sen tiesi siitä, kun tunsi pienen piston sisällään siitä, että tiedänhän minä tuon jo... miksi olen jättänyt sen käyttämättä? Joten hyvä buustaus tuli jo aiemmin tiedetylle samoin jo olemassa olevia asioita pilkottiin hienosti vielä pienemmiksi osiksi, ihan kuin koiran koulutus....
Treeniosaaminen on varmasti tärkeä osa koko koiran valmentamisen-kisaamisen ketjussa. Tämähän on tuttua kauraa(?): Tee treeneille tavoite, keskity, kirjaa ylös, analysoi. Syvempi merkitys voisi olla se että piko tavoitteet osiin, mitkä on kriteerit? Mitä treenataan: tekniikkaa, kuntoa, kisaa, rutiineja, sekä kisa- että treenisemmoisia. Keskittyminen treeneihin voi olla mielikuvaharjoittelua, omissa oloissaan olemista, musiikin kuuntelua... huomaa että tämä kaikki voi samalla tähdätä niihin kisarutiineihin. Treenin jälkeen mieti mitä tuli tehtyä, pysyinkö suunnitelmassani, saavutinko tavoitteen, jos en niin miksi jos kyllä niin miten? Haluanko jotain paremmin, miten olen edistynyt.
Vakioimisesta jolla tarkoitetaan sitä että treeni- ja kisatilanne on samanlainen koiran vinkkelistä (ei erota niitä toisistaan) sain hieman irti kun hoksasin että kun treenataan kokeenomaisesti, se ei tarkoita sitä että tehdään koko kaavio vaan että sen tarkoitus on kertoa koiralle: "tälläinen minä olen kisatilanteessa" toisaalta silla harjoittelulla voi myös mielestäni harjoitella sitä millainen haluan olla kisatilanteessa? Eli lähinnä jännityksen ja hermostumisen hallintaa.
Tämä tulee varmaan herkimmin juuri agilityssa kun siellä on kaikkien kierrokset korkeammalla: huudetaan herkemmin, ollaan agressiivisempia jne. Kun treenataan kisanomaista treeniä niin koetetaan todella itse päästä niihin kisatunnelmiin (tulee varmaan kisakokemusten kautta), tehdää ne rutiinin joita on jo harjoiteltu, yritetään ihan oikeasti päästä siihen kisatunnelmaan, jolloin voidaan koiralle kertoa,"tälläinen minä olen".
Ääripää on varmasti toko tai pklajit jossa ei ihan niin korkealla hetkessä nouse viretilat, mutta sama sielläkin. Onko niinkään merkitystä sillä tekeekö koko kaavion vai sillä että näyttää koiralle alusta pitäen että "nyt minä olen koejännityksessä tälläinen" Kumpi on parempi: olla mustavalkoinen, vai näyttää koirallekin kaikki ne harmaan sävyt myös, jotta ei tule sitten kokeessa yllärinä? Koirathan reagoi hyvin eritavalla ohjaajiensa "draamoihin"
Vai voiko kisan- tai kokeenomaisilla treeneillä muokata omaa käyttäytymistään ja ehkä jopa tunnetaan haluttuun suuntaan? Jos voi, onko se silloin pakotettua?
Tavoitteen asettaminen vaikuttaa keskittymiseen. Keskittyminen on mielestäni parhaillaan läsnäoloa tässä hetkessä (mindfulness...). Silloin on helppo reagoida asioihin joihin tulee reagoida. Keskittymistä voi harjoitella mutta väkisin se ei onnistu. Keinoja siihen on kuitenkin esim suunnittelu, rutiinit, liikkuminen, lajiosaaminen. Opetellaan keskittymään asiaan kerrallaan ja siihen mikä on sillä hetkellä oleellista. Tähän auttaa myös sopiva vireystila ja itseluottamus. Tästä kappaleesta pitäisi tagata sanat: tavoite, läsnäolo, rutiinit, lajiosaaminen, vireystila ja itseluottamus. Jokaisesta aiheesta löytyy aihetta vaikka moneen blogikirjoitukseen. ja nehän mm. olivatkin koko aiheen runko. Jätän ne tähän alleviivatuiksi, joihin voin palata aina halutessani.
Epäonnistuminen ja siitä nollautuminen. Tämä aihe oli itselleni tärkeä (tai kaikki oli toki) mutta että minun perusluonteessa tuntuu olevan se "ongelma" että takaiskun tulessa se jää vaikuttamaan minun elämään joskus isonakin negaationa ja jopa niin että se lamauttaa helposti koko harrastamisen kyseisellä alueella. Paisutan helposti asiat suhteettomiin mittakaavoihin ja pahimillaan luon sekaanrioita joita ei ole koskaa edes tapahtunut.
Yksinkertaisessa tilanteessa (mielikuvaharjoittelua), vaikka agilityssa kun tulee virhe radalla se olisi pystyttävä nollaamaan tehokkaasti. Tapoja siihen on esim. lähde heti startin jälkeen vaikka kävelylle ja irrota se virhe radalta mieleesi. Saattaa ärsyttää mutta hyväksy sekin tunne. Ripusta se virhe ja se tunne mielessäsi vaikka puunoksaan ja jätä se sinne. Nämä virheet voi käydä sitten keräilemässä kisojen jälkeen tai vasta seuraavana päivänä ja käsitellä ne sitten vasta. Näin pyritään keskittymään aina täysillä käsillä olevaan starttiin. Hyvä vinnkki tähän oli myös ihan posti-it laput, kirjoita asia siihen ja laita vaikka hanskalokeroon se odottamaan. Eli virheet ja kommellukset on hyvä käydä läpi, mutta sen aika ei ole kisoissa tai kokeessa (tai edes kesken treenien) vaan sitten niiden jälkeen.
Sisäinen arvostelija: jätä se kotiin vaikka lukkojen taakse (mielikuvaharjoitelu jatkuu) muutenkin vältä oikeitten arvostelijiden korvaan kuiskuttamista: se että joku arvostelee sinua tai jokun toisen suoritusta, ei vie sinun omaa treeniä tai kisaa yhtään eteenpäin.
Muista että epäonnistuminen on aina viesti siitä että tämän asian voi tehdä toisella tavalla tai paremmin. Se on viesti siitä että tämä on opin paikka. Se ei tarkoita sinä olen huono ja epäonnistunut ihminen. Pitää muistaa että tekevälle sattuu ja tutkimusten mukaan, paras kehittyminen tapahtuu juuri siellä epämukavuusalueen ulkopuolella, sopivasti tietysti, vähän niin kuin veitsen terällä :) Ei tietenkään ihan puhtaassa kauhussa tai pelossa opi mitään mutta, jatkuva puuhastelu tutussa turvallisessa on toki mukavaa mutta ei pitkässä juoksussa välttämättä kehitä kovin paljoa.
Sitten vielä kisaosaaminen ja kisa-analyysi sekä kisavalmistautuminen.
" Perspektiivi omaan tekemiseen säilyy. Tunnistaa omat suoriutumisen optimitilat, niiden vaihtelut ja häiriötekijät. Osaa tarvittaessa muuttaa omaa tilaa, osaa välttää ja palautuu häiriöstä."
"Kisa-analyysissä tehdään arvio kisoista 1-5.
Suoritustavoite: miten hyvin saavutit 1-10. Analysoi mikä sujui erityisen hyvin, mitä haluat parantaa.
Mitkä oli ajatukset kisan eri vaiheissa:
Tunteen, yleisfiilis, keskittyminen, fyysinen olo, miten rutiinit sujuivat? Ulkoiset tekijät: listaa, arvio + vai -."
"Tee itsellesi tyypillinen valmistautuminen kisoihin. Itsekäs saa olla, kunhan ei tee haittaa toisille.
Sosiaalinen kartta, ketkä sinuun vaikuttavat?
* tärkeimmät henkilöt valmistautumisessa, miksi, rooli?
* ketkä hyödyksi valmistautumisessa, miten?
* ketkä haitaksi valmistautumisessa, miten?"
Mieti ja nimeä oma tavoitteesi mikä se onkin. Tee työtä tavoitteesi eteen, tee valintoja tavoitetta silmällä pitäen ja muista että hyvät pisteet, nollat, nopeus ja palkintosijat tulevat bonuksena. Lakkaa tavoittelemasta kultamitalia ja nauti matkasta ja mieti pikemminkin, että MITEN? Varsinkin arvostelu lajeissa et voi tietää mikä miellyttää tuomarin silmää ja liian kireät tavoitteet vie helposti hauskuuden tekemisestä ja koko treenaamisesta. Muista että ns. mahdottaman paikan edessä voit muuttaa tavoitettasi ja asettaa kriteerin niin alas että sinulla on hyvä mahdollisuus onnistua.
Luennoitisijalla on lista aiheita jotka voi käydä kaikki pintapuolisesti läpi tai valita kolme niistä tarkempaan käsittelyyn. Tällä kertaa kuitenkin, osallistuja joukon ollessa harmittavan pieni, luennoitsija etenikin hieman toisella tavalla kysyen jokaiselta yksitellen mitä toivoo kuulevansa ja oppivansa ja koosti vastauksista hienon luentopaketin kuudeksi tunniksi. Muistiinpanojakin koetin tehdä mutta, jotenkin kuuntelin vain niin "lumoutuneena" että kaikesta tuli semmoinen mukava "ajatuspaketti" sekoitettuna tunteilla, ilolla ja surulla, kotiin viemisiksi. Ehkäpä tämä kirjoituksen tarkoitus näille kallisarvoisille ajatuksille on (tavoite, niin kuin eilisen teema oli) vähän avata, jättää talteen tunnelmia ja varastoida myöhempääkin käyttöä varten.
Asiahan oli osittain ihan tuttuakin. Sen tiesi siitä, kun tunsi pienen piston sisällään siitä, että tiedänhän minä tuon jo... miksi olen jättänyt sen käyttämättä? Joten hyvä buustaus tuli jo aiemmin tiedetylle samoin jo olemassa olevia asioita pilkottiin hienosti vielä pienemmiksi osiksi, ihan kuin koiran koulutus....
Treeniosaaminen on varmasti tärkeä osa koko koiran valmentamisen-kisaamisen ketjussa. Tämähän on tuttua kauraa(?): Tee treeneille tavoite, keskity, kirjaa ylös, analysoi. Syvempi merkitys voisi olla se että piko tavoitteet osiin, mitkä on kriteerit? Mitä treenataan: tekniikkaa, kuntoa, kisaa, rutiineja, sekä kisa- että treenisemmoisia. Keskittyminen treeneihin voi olla mielikuvaharjoittelua, omissa oloissaan olemista, musiikin kuuntelua... huomaa että tämä kaikki voi samalla tähdätä niihin kisarutiineihin. Treenin jälkeen mieti mitä tuli tehtyä, pysyinkö suunnitelmassani, saavutinko tavoitteen, jos en niin miksi jos kyllä niin miten? Haluanko jotain paremmin, miten olen edistynyt.
Vakioimisesta jolla tarkoitetaan sitä että treeni- ja kisatilanne on samanlainen koiran vinkkelistä (ei erota niitä toisistaan) sain hieman irti kun hoksasin että kun treenataan kokeenomaisesti, se ei tarkoita sitä että tehdään koko kaavio vaan että sen tarkoitus on kertoa koiralle: "tälläinen minä olen kisatilanteessa" toisaalta silla harjoittelulla voi myös mielestäni harjoitella sitä millainen haluan olla kisatilanteessa? Eli lähinnä jännityksen ja hermostumisen hallintaa.
Tämä tulee varmaan herkimmin juuri agilityssa kun siellä on kaikkien kierrokset korkeammalla: huudetaan herkemmin, ollaan agressiivisempia jne. Kun treenataan kisanomaista treeniä niin koetetaan todella itse päästä niihin kisatunnelmiin (tulee varmaan kisakokemusten kautta), tehdää ne rutiinin joita on jo harjoiteltu, yritetään ihan oikeasti päästä siihen kisatunnelmaan, jolloin voidaan koiralle kertoa,"tälläinen minä olen".
Ääripää on varmasti toko tai pklajit jossa ei ihan niin korkealla hetkessä nouse viretilat, mutta sama sielläkin. Onko niinkään merkitystä sillä tekeekö koko kaavion vai sillä että näyttää koiralle alusta pitäen että "nyt minä olen koejännityksessä tälläinen" Kumpi on parempi: olla mustavalkoinen, vai näyttää koirallekin kaikki ne harmaan sävyt myös, jotta ei tule sitten kokeessa yllärinä? Koirathan reagoi hyvin eritavalla ohjaajiensa "draamoihin"
Vai voiko kisan- tai kokeenomaisilla treeneillä muokata omaa käyttäytymistään ja ehkä jopa tunnetaan haluttuun suuntaan? Jos voi, onko se silloin pakotettua?
Tavoitteen asettaminen vaikuttaa keskittymiseen. Keskittyminen on mielestäni parhaillaan läsnäoloa tässä hetkessä (mindfulness...). Silloin on helppo reagoida asioihin joihin tulee reagoida. Keskittymistä voi harjoitella mutta väkisin se ei onnistu. Keinoja siihen on kuitenkin esim suunnittelu, rutiinit, liikkuminen, lajiosaaminen. Opetellaan keskittymään asiaan kerrallaan ja siihen mikä on sillä hetkellä oleellista. Tähän auttaa myös sopiva vireystila ja itseluottamus. Tästä kappaleesta pitäisi tagata sanat: tavoite, läsnäolo, rutiinit, lajiosaaminen, vireystila ja itseluottamus. Jokaisesta aiheesta löytyy aihetta vaikka moneen blogikirjoitukseen. ja nehän mm. olivatkin koko aiheen runko. Jätän ne tähän alleviivatuiksi, joihin voin palata aina halutessani.
Epäonnistuminen ja siitä nollautuminen. Tämä aihe oli itselleni tärkeä (tai kaikki oli toki) mutta että minun perusluonteessa tuntuu olevan se "ongelma" että takaiskun tulessa se jää vaikuttamaan minun elämään joskus isonakin negaationa ja jopa niin että se lamauttaa helposti koko harrastamisen kyseisellä alueella. Paisutan helposti asiat suhteettomiin mittakaavoihin ja pahimillaan luon sekaanrioita joita ei ole koskaa edes tapahtunut.
Yksinkertaisessa tilanteessa (mielikuvaharjoittelua), vaikka agilityssa kun tulee virhe radalla se olisi pystyttävä nollaamaan tehokkaasti. Tapoja siihen on esim. lähde heti startin jälkeen vaikka kävelylle ja irrota se virhe radalta mieleesi. Saattaa ärsyttää mutta hyväksy sekin tunne. Ripusta se virhe ja se tunne mielessäsi vaikka puunoksaan ja jätä se sinne. Nämä virheet voi käydä sitten keräilemässä kisojen jälkeen tai vasta seuraavana päivänä ja käsitellä ne sitten vasta. Näin pyritään keskittymään aina täysillä käsillä olevaan starttiin. Hyvä vinnkki tähän oli myös ihan posti-it laput, kirjoita asia siihen ja laita vaikka hanskalokeroon se odottamaan. Eli virheet ja kommellukset on hyvä käydä läpi, mutta sen aika ei ole kisoissa tai kokeessa (tai edes kesken treenien) vaan sitten niiden jälkeen.
Sisäinen arvostelija: jätä se kotiin vaikka lukkojen taakse (mielikuvaharjoitelu jatkuu) muutenkin vältä oikeitten arvostelijiden korvaan kuiskuttamista: se että joku arvostelee sinua tai jokun toisen suoritusta, ei vie sinun omaa treeniä tai kisaa yhtään eteenpäin.
Muista että epäonnistuminen on aina viesti siitä että tämän asian voi tehdä toisella tavalla tai paremmin. Se on viesti siitä että tämä on opin paikka. Se ei tarkoita sinä olen huono ja epäonnistunut ihminen. Pitää muistaa että tekevälle sattuu ja tutkimusten mukaan, paras kehittyminen tapahtuu juuri siellä epämukavuusalueen ulkopuolella, sopivasti tietysti, vähän niin kuin veitsen terällä :) Ei tietenkään ihan puhtaassa kauhussa tai pelossa opi mitään mutta, jatkuva puuhastelu tutussa turvallisessa on toki mukavaa mutta ei pitkässä juoksussa välttämättä kehitä kovin paljoa.
Sitten vielä kisaosaaminen ja kisa-analyysi sekä kisavalmistautuminen.
" Perspektiivi omaan tekemiseen säilyy. Tunnistaa omat suoriutumisen optimitilat, niiden vaihtelut ja häiriötekijät. Osaa tarvittaessa muuttaa omaa tilaa, osaa välttää ja palautuu häiriöstä."
"Kisa-analyysissä tehdään arvio kisoista 1-5.
Suoritustavoite: miten hyvin saavutit 1-10. Analysoi mikä sujui erityisen hyvin, mitä haluat parantaa.
Mitkä oli ajatukset kisan eri vaiheissa:
Tunteen, yleisfiilis, keskittyminen, fyysinen olo, miten rutiinit sujuivat? Ulkoiset tekijät: listaa, arvio + vai -."
"Tee itsellesi tyypillinen valmistautuminen kisoihin. Itsekäs saa olla, kunhan ei tee haittaa toisille.
Sosiaalinen kartta, ketkä sinuun vaikuttavat?
* tärkeimmät henkilöt valmistautumisessa, miksi, rooli?
* ketkä hyödyksi valmistautumisessa, miten?
* ketkä haitaksi valmistautumisessa, miten?"
Mieti ja nimeä oma tavoitteesi mikä se onkin. Tee työtä tavoitteesi eteen, tee valintoja tavoitetta silmällä pitäen ja muista että hyvät pisteet, nollat, nopeus ja palkintosijat tulevat bonuksena. Lakkaa tavoittelemasta kultamitalia ja nauti matkasta ja mieti pikemminkin, että MITEN? Varsinkin arvostelu lajeissa et voi tietää mikä miellyttää tuomarin silmää ja liian kireät tavoitteet vie helposti hauskuuden tekemisestä ja koko treenaamisesta. Muista että ns. mahdottaman paikan edessä voit muuttaa tavoitettasi ja asettaa kriteerin niin alas että sinulla on hyvä mahdollisuus onnistua.
 |
| C:Nadja Keskifrantti |
Kommentit
Lähetä kommentti