Tämä on ollut yli vuoden tauolla. Vuosi on ollut aika huippu nousuineen ja laskuineen. Menestystä koiraharrastuksissa ja ei niin menestystä koiraharrastuksissa. Hienoista loppuunpalamisen tunnetta, työmotivaation puutetta, upeita hetkiä vapaalla jen. Onhan noita tarinoita ja asioita tapahtunut matkalla lokakuusta 2014 tähän hetkeen.
Siellä on Mejässä VOI luokkaan nousu. Aksassa kolmosiin nousu. SPKL Sm osallistuminen jäljellä ja siellä yllättävä menestyminen ykkös tuloksella ja sijoituksella 4. Puhumattakaan monesta muusta harrasteesta sekä treenitilanteesta, järjestetystä kokeesta. Huikeasta onnittelujen määrästä.
Loppuunpalaminen tai sen läheisyys. Kun jotain tapahtuu niin että on pakko pysähtyä. Jonkun sanelemaa vai ei? Minä pysähdyin marraskuussa. Korkea kuume, tutkimuksissa todettiin myyräkuume. Siitä 5 päivää täysihoidossa kaksilla. Siitä 2 viikkoa sairaslomaa, josta lääkäri sanoi että vähintään. Minä naureskelin mielessäni jotta noinkohan? Pari päivää lepoa ja sitten töihin... Hymy hyytyi kotona, kun tajusin että oikeasti, minä en jaksa mitään. Elämä on pysähtynyttä ja sen pitääkin olla hetki. Luopua töistä, luopua kuolemattomuuden tunteesta, siitä ainoasta johon olen ollut tyytyväinen itsessäni: minä jaksan mitä vain, miten paljon tahansa ja miten pitkään tarvitsee. Olen voimakas, terve ja mikään ulkoinen ei minua kaada (sisäinen kyllä, mutta se on oma tarina).
Mutta sainpahan lepoa. Pysähtymistä. Olemista.
Nyt olen jo aloittanut liikkumisen varovasti. Eilen monen viikon tauon jälkeen olin aksa treeneissäkin. Juoksu ei ollut niin nopeaa kuin olen tottunut, mutta kyllä se siitä. Odotan että pääsen jonnekin hiihtämään. Hölkkäämisen voisi varovaisesti aloittaa kanssa. Kipu selässä hellittää jo. Puuskutus on rajua, mutta tunteepahan elävänsä.
Facebook. Päätin että jos en osaa olla vähän väliä kurkkimatta sinne niin suljen koko tilin. Tiistai oli taas katastrofi. Olin sulkemassa tiliä, kunnes mietin, että löytyykö ohjelmaa jolla voi blokata tietyt sivut haluamanaan kellonaikana. Löytyi. Nyt ei ole asiaa sinne sekä tubeen oikellakoneella klo 8-18.59 välisenä aikana, minään viikonpäivänä. Kurkkasin myöhään illalla Faceen. Eipä tuolla ollut mitään tähdellistä koko päivän aikana tapahtunut. Tämän tekstin kirjoittamiseen varastin aikaa, korvaan sen illasta.
Siellä on Mejässä VOI luokkaan nousu. Aksassa kolmosiin nousu. SPKL Sm osallistuminen jäljellä ja siellä yllättävä menestyminen ykkös tuloksella ja sijoituksella 4. Puhumattakaan monesta muusta harrasteesta sekä treenitilanteesta, järjestetystä kokeesta. Huikeasta onnittelujen määrästä.
Loppuunpalaminen tai sen läheisyys. Kun jotain tapahtuu niin että on pakko pysähtyä. Jonkun sanelemaa vai ei? Minä pysähdyin marraskuussa. Korkea kuume, tutkimuksissa todettiin myyräkuume. Siitä 5 päivää täysihoidossa kaksilla. Siitä 2 viikkoa sairaslomaa, josta lääkäri sanoi että vähintään. Minä naureskelin mielessäni jotta noinkohan? Pari päivää lepoa ja sitten töihin... Hymy hyytyi kotona, kun tajusin että oikeasti, minä en jaksa mitään. Elämä on pysähtynyttä ja sen pitääkin olla hetki. Luopua töistä, luopua kuolemattomuuden tunteesta, siitä ainoasta johon olen ollut tyytyväinen itsessäni: minä jaksan mitä vain, miten paljon tahansa ja miten pitkään tarvitsee. Olen voimakas, terve ja mikään ulkoinen ei minua kaada (sisäinen kyllä, mutta se on oma tarina).
Mutta sainpahan lepoa. Pysähtymistä. Olemista.
Nyt olen jo aloittanut liikkumisen varovasti. Eilen monen viikon tauon jälkeen olin aksa treeneissäkin. Juoksu ei ollut niin nopeaa kuin olen tottunut, mutta kyllä se siitä. Odotan että pääsen jonnekin hiihtämään. Hölkkäämisen voisi varovaisesti aloittaa kanssa. Kipu selässä hellittää jo. Puuskutus on rajua, mutta tunteepahan elävänsä.
 |
| C: Timo Rautio |
Facebook. Päätin että jos en osaa olla vähän väliä kurkkimatta sinne niin suljen koko tilin. Tiistai oli taas katastrofi. Olin sulkemassa tiliä, kunnes mietin, että löytyykö ohjelmaa jolla voi blokata tietyt sivut haluamanaan kellonaikana. Löytyi. Nyt ei ole asiaa sinne sekä tubeen oikellakoneella klo 8-18.59 välisenä aikana, minään viikonpäivänä. Kurkkasin myöhään illalla Faceen. Eipä tuolla ollut mitään tähdellistä koko päivän aikana tapahtunut. Tämän tekstin kirjoittamiseen varastin aikaa, korvaan sen illasta.
Kommentit
Lähetä kommentti