Siirry pääsisältöön

Huomioita

Tuitulla on kevyt takapuoli. Se on todellakin kuin kumipallo koko koira. Semmoista ei ole kuin että esim. harjoitellaan maassa paikalla oloa ja nami lähtee kuonoa kohti: takapuoli nousee välittömästi ensin ylös "ding!". Hyvällä tuurilla kyynäreet saattaa olla maassa (jos ne on sinne ylipäätään sattunut saamaan maahan käskettäessä), vaan se takapuoli pomppaa. Mukavahan olisi harjoitella siinnä asennossa pysymistä mishin on käsketty, vaan ei. Takapuoli kevenee entisestään jos kokeilee laittaa namin vaikka sen rinnan alle: pomppii ja ihan villiintyy. Jos taas jättää objektin eli vaikka ruokakupin, rupeaa sen kyynäreet nousemaan ilmaan: "wiiuuup!"

Metka pitää noutokapulaa hyvin suussa. Se tarttuu siihen hyvin, varmalla otteella ja kapula ei liikku suuussa. Vauhti on älyttömän hyvä. Poispäin minusta. Koetan vielä ratkaista sen että kyse on noutoliikeestä, ei marjapuskienympärikapulasuussajuoksemisliikkeestä. Tai oikeastaan tuota liikettähän on tehtykin hallitusti esim Mimmin kanssa. Metka vaan haluaa juosta yksin se kapula suussa puskien ympäri. Eli oikeastaan aika pätevä koira kun sen yhden osasen vielä saa opetettua, eli tuomisen.

Mimmi on vasemmalle kallellaan. Kaukoissa älysin tänään kokeilla käyttää vasenta kättäni ja antaa liioitellusti vasemmalta palkan. Siinnä oli malinuaan pää pyörällä kun oli ensin siirtynyt puolimetriä minusta katsoen oikealle ja pitikin kurkotella sitä palkkaa hakemaan vasemmalta.... seuraavassa sarjassa pysyi jo paljon paremmin paikoillaan. Samalla älyhoi itsellekin: jos koira pyrkii aina siirtymään vasemmalle eli ohjaajasta katsottuna oikealle, niin mikä pakko minun on silloin ohjaavana kätenä käyttää sitä saman puolen kättä. Vaiha käsi ja palkka toisesta suunnasta hetken aikaa. Palkan antamista vastakkaisesta kädestä olikin jo tehty, mutta en huomannut siinnä parannusta asiaan.

Jos minä harjoitteleisin 3* päivässä, 3 toistoa aina kerrallaan jotakin pientä osasta tokosta, niin olisihan kevääseen mennessä aika iskussa rekut (ihan niin kuin Mimmin kanssa aikoinaan 1-5 treeniä ja n. 5 toistoa per treeni ainakin vuoden ajan joka ikinen päivä). Olisiko aika taas ottaa itseä niskasta kiinni? Tokokärpänen kyllä on puraissut jo, taidan olla tullut vain immuuniksi sille hötkyämiselle tai sitten vain laiska?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...