Siirry pääsisältöön

Syksyn touhuja

Minä en ihan käsitä mihin aika menee? Usein en muista viikolla mitä on edellisenä viikonloppuna tehty, ja mitä kaikkea on tekemättä. Koirien kanssa touhuamisesta olen saanut nauttia. Edellisessä elämässä se ei niin itsestään selvää ollutkaan. Vielä on vähän harrastuksia ja kokeita/ kisoja jäljellä syksyyn, mutta eiköhän tämä tästä tasaannu taas talvea kohti.

Tuittu ja Mimmi täytti vuosia. Toinen elokuussa ja toinen syyskuussa.



Mimmin kanssa jatkettu jälkeilyä, haku on valitettavasti jäänyt nyt muutaman viikon ajan ajatusasteelle. Vetojuttuja on käyty kokeilemassa. Tuitun kanssa keskitytty kunnon ja lihaskunnon ylläpitoon. Metkan kanssa aksaa, kuntoilua, jälkeä, vetojuttuja.



Kajaanissa järjestettiin sulanmaan kisat, eli Kajaaninrossit. Sinne osallistuttiin harrastusluokkiin, minä juosten Mimmin kanssa ja Timo Metkan kanssa pyöräillen.



Aksailemassa pari kertaa kisoissa (ei menestyksellä), toki viikkotreeneissä joka viikko.



Mejäkokeissa Metkan kanssa II- tuloksen verran.
Pk piirinmestaruudet käytiin Mimmin kanssa ja tehtiin kunnon mahalasku siellä. Lieksassa jo vähän paremmin II- tuloksen verran.


VUL syysleiri pidettiin Metsäkartanolla ja hikoiltiin niin maan mahdottomasti.




Jossain kohtaa oli myös Nurmeksessa Repoketun Parson leiri. Siellä mejää, vesiriistailua, aksaa.



















Toki on ulkoiltu muuten vain, marjastettu ja sieniä kerätty.
































Edessä häämöttää Ylikiimingin sulanmaan kisat, joihin lähden Mimmin kanssa juoksemaan, Metkalla aksakisat ja Mimmin kanssa vielä yhdet jälkikokeet. Tuitulle harkitsen aksakisoja sitten myöhemmin, kuka tietää vaikka JOA:n itsepäisyyspäin aikoihin.
Ja vielä kun sitä hakua ehtisi ottamaan kunnon kuurin ja kuntoilemaan itsensä parempaan kuntoon ja ja ja....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...