Tätä ihanaa syksyä, joka vain jatkuu lämpimänä, kauniina ja kaikinpuolin mukavana.
Tiilikalla kävimme ulkoilemassa syyskuun puolella:
Ulkoilua on tullut tehtyä monella tapaa: marjastaen, metsällä lintuja katsellen, ketunpesiä etsiskellessä. Sen lisäksi että normi lenkkeilyt hoidetaan rekkujen kanssa muutenkin. Luulisi että laihtumaan päin olisi, vaan ei. Kilot tahtoo tarttua vain. Liekö ikä, asenne vaiko se että olen ollut savuton nyt reilu kaksi viikkoa! Aion olla tämän kolmannenkin viikon savuton :)
Mimmin kanssa jätin jälkikokeet tälle vuotta ja aloitin jäljen, tai pikemminkin sen vauhdin sekä ilmaisujen hiomisen parempaan jamaan. Hmm, pellolla tehty muutama jälki ja ihan nautinnollistahan tuo on kävellä tuon perässä. Ajatus on että yksinkertaisesti en vain päästä Mimmiä etenemään jos painaa narulle. Palkkana vetämättömyydestä on eteenpäin pääseminen jäljellä. Se kun itsessään on siitä niin mukavaa että oletan palkkautuvan hyvin sillä. Toki käytän vaihtelevasti namia, esineitä myös jäljellä, mutta koetan yksinkertaistaa asian: luopumalla pääset eteenpäin. Ei muuten paha ohje itsellekään. Samalla kun naruun painaminen loppuu, haen myös parempaa keskittymistä keppien/ esineiden ilmaisuun. Tässä vaiheessa niitä vain ei ole ollut kuin malliksi siellä. Käytännössä olen tehnyt niin kuin pentuna: silloin kun ajaa hyvin otan sen varovasti kehuen pois jäljeltä kesken kaiken ja sitten kehut, mahd palkat päälle.
Niin, Mimmin kanssahan lopetettiin kausi jäljen Piirinmestaruuteen Kajaanissa:
Ihanalle Annelle, Nopsalle ja apuohjaaja Pirkolle Viestin piirinmestaruus. Sen jälkeen vielä Toko pm. Minusta se on ihan huippua ja onnea vielä kerran tätäkin kautta parhaille!
Siitä piti mennä rotumestiksiin, vaan koska hää teloi sitten itseään torstai iltana ja ontui sekä oli ihan tärähtänyt perjantaina, päätin jättää menemättä niihin jameihin. Ensi vuonna sitten :)
Nyt sitten tuota jälkeä touhuttu. Sekä viestiä Timon kanssa. Kauheasti olen nyt innostunut vetohommista ja VUL:n leirillä Metsäkartanossa käytyäni, on nyt sitten vetotreenejä toisen innostuneen Anjan ja hoffinsa Remun kanssa käyty tekemässä. Tässä on se puoli, että itse joutuu myös juoksemaan. Eli joutuu lähtemään hölkkäämään, venyttelemään, harjoittelemaan eri loikkaharjoituksilla päkiäjuoksua ja pitäisi kopeutua vielä alamäkitreeniäkin tekemään tekniikan oppimisen vuoksi. Mimmin kanssa nimittäin nämä vedot mitä on tehty, on opettaneet, miten kipeät voi olla reidet ja jalat olla huonon tekniikan vuoksi. Siis KIPEÄT! Ja se läpytyksen ääni vedoissa kun kantapää edellä tamppaan menemään, vaikka normaalisti mielestäni juoksen päkiät edellä. Huh, kaikkeen sitä... vaan mukavaa on (vaikka sattuu ihan...isosti). Ihana haavekuva silmissä talvesta, luistelubaanasta.... vaan soattaa olla vaan haavetta. Vaan jos tuon juoksun oppisi :)
Pienet valkeat on kunnoustautuneet aksan parissa. Tui on ollut niiiiinn hyvä, että en edes ala sitä kehumaan. Sehän ei ole mitenkään huippu nopea koira ollut ja yhteistyössäkin on ollut sitä ja tätä. Minulle kuitenkin riittää ja on enempi kuin parempi joten se siitä. 2014 ostan lisenssin ja mennään kisoihin koettamaan. Tänä syksynä käyty yhdet epikset Rumarakilla. Voitimme oman sarjamme (koska olimme ainoat) mutta parempi rata olikin niin hyvä, että yksi vitosen virhe tuli ja omasta syystä tietysti.
Toinen ei niin pieni valkea jatkaa myös aksan parissa ja rupean kait sitä oikeasti hiomaan lajia varten. Tähän menessä jo aika moni asia, kuten pujottelu, kontaktit, rupeaa sujumaan. Ohjauksessa vielä jotain säätöä, niin kuin varmaan aina ja varsinkin kun ohjaaja....no niin.... :D. Nyt ehdottomasti tarvitsee jo aloittaa / jatkaa taas häiriö treenejä niin, että Metka oppii muittenkin koirien olemassa oloon.
Terreistä ei nyt sitten näköjään löydy yhtään toimintakuvaa, joten pistetään hempeily kuva tänne vielä.
Tiilikalla kävimme ulkoilemassa syyskuun puolella:
 | |||
| Pikku veturit |
 | ||
| Perhepotretti |
Ulkoilua on tullut tehtyä monella tapaa: marjastaen, metsällä lintuja katsellen, ketunpesiä etsiskellessä. Sen lisäksi että normi lenkkeilyt hoidetaan rekkujen kanssa muutenkin. Luulisi että laihtumaan päin olisi, vaan ei. Kilot tahtoo tarttua vain. Liekö ikä, asenne vaiko se että olen ollut savuton nyt reilu kaksi viikkoa! Aion olla tämän kolmannenkin viikon savuton :)
Mimmin kanssa jätin jälkikokeet tälle vuotta ja aloitin jäljen, tai pikemminkin sen vauhdin sekä ilmaisujen hiomisen parempaan jamaan. Hmm, pellolla tehty muutama jälki ja ihan nautinnollistahan tuo on kävellä tuon perässä. Ajatus on että yksinkertaisesti en vain päästä Mimmiä etenemään jos painaa narulle. Palkkana vetämättömyydestä on eteenpäin pääseminen jäljellä. Se kun itsessään on siitä niin mukavaa että oletan palkkautuvan hyvin sillä. Toki käytän vaihtelevasti namia, esineitä myös jäljellä, mutta koetan yksinkertaistaa asian: luopumalla pääset eteenpäin. Ei muuten paha ohje itsellekään. Samalla kun naruun painaminen loppuu, haen myös parempaa keskittymistä keppien/ esineiden ilmaisuun. Tässä vaiheessa niitä vain ei ole ollut kuin malliksi siellä. Käytännössä olen tehnyt niin kuin pentuna: silloin kun ajaa hyvin otan sen varovasti kehuen pois jäljeltä kesken kaiken ja sitten kehut, mahd palkat päälle.
Niin, Mimmin kanssahan lopetettiin kausi jäljen Piirinmestaruuteen Kajaanissa:
 |
PAJÄ3 1 279 JK3 M:192 T:87 Piirinmestari, kuva Hanne Karppinen |
Siitä piti mennä rotumestiksiin, vaan koska hää teloi sitten itseään torstai iltana ja ontui sekä oli ihan tärähtänyt perjantaina, päätin jättää menemättä niihin jameihin. Ensi vuonna sitten :)
Nyt sitten tuota jälkeä touhuttu. Sekä viestiä Timon kanssa. Kauheasti olen nyt innostunut vetohommista ja VUL:n leirillä Metsäkartanossa käytyäni, on nyt sitten vetotreenejä toisen innostuneen Anjan ja hoffinsa Remun kanssa käyty tekemässä. Tässä on se puoli, että itse joutuu myös juoksemaan. Eli joutuu lähtemään hölkkäämään, venyttelemään, harjoittelemaan eri loikkaharjoituksilla päkiäjuoksua ja pitäisi kopeutua vielä alamäkitreeniäkin tekemään tekniikan oppimisen vuoksi. Mimmin kanssa nimittäin nämä vedot mitä on tehty, on opettaneet, miten kipeät voi olla reidet ja jalat olla huonon tekniikan vuoksi. Siis KIPEÄT! Ja se läpytyksen ääni vedoissa kun kantapää edellä tamppaan menemään, vaikka normaalisti mielestäni juoksen päkiät edellä. Huh, kaikkeen sitä... vaan mukavaa on (vaikka sattuu ihan...isosti). Ihana haavekuva silmissä talvesta, luistelubaanasta.... vaan soattaa olla vaan haavetta. Vaan jos tuon juoksun oppisi :)
 | |
| Pieni veturi täälläkin |
Toinen ei niin pieni valkea jatkaa myös aksan parissa ja rupean kait sitä oikeasti hiomaan lajia varten. Tähän menessä jo aika moni asia, kuten pujottelu, kontaktit, rupeaa sujumaan. Ohjauksessa vielä jotain säätöä, niin kuin varmaan aina ja varsinkin kun ohjaaja....no niin.... :D. Nyt ehdottomasti tarvitsee jo aloittaa / jatkaa taas häiriö treenejä niin, että Metka oppii muittenkin koirien olemassa oloon.
Terreistä ei nyt sitten näköjään löydy yhtään toimintakuvaa, joten pistetään hempeily kuva tänne vielä.
Ite ootte huippuja ja ihania <3 <3
VastaaPoista