Otteita Niinan maailmasta

Ilmoitin sitten kuitenkin Metkan Joensuuhun, vieläpä molemmille päiville. Houkuttimena oli tietysti Tiina, jota tietysti oli ihana nähdä. Samallahan ne 5 starttia kahtena päivänä siinnä menee :) Aurinkoinen Tavoitteet asetin nyt mahdollisimman alas: Saadaan kisakokemusta ja-rutiinia. Tehdään yhdessä, vaikka vikaan itse rata menisikin, ei törmäillä toisten koirien luokse. Oma mieli ala lähemäs treenejä: keskittyä saa ja asiasta saa sanoa mutta turha väkipakko, vihaisuus ja murjottaminen jääköön jonnekin ihan toiseen maailmaan. Kepit, kepeille lähetys. Jos/ kun tulee virhe, minä jatka kisaa loppuun asti, ihan kuin lähtisin taas alusta ja katson kuinka monta estetta päästää kunnialla. Keskityn käsillä olevaan rataan. Keskityn käsillä olevaan hetkeen paremmin. Kaikki toteutui. Tulos ei ollut tärkein vaan kokemukset. Ensimmäinen oli helppo, kepit meni yhdellä radalla eka lähetyksestä, onnistuin melkein joka radalla jatkamaan loppuun asti virheestä huolimatta. Metka oli...

Seuramme  High Five Agility Team  järjesti luennon Kajaaniin, jonka piti Vappu Alatalo. Aiheena "Psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa." Aihe on tietysti laaja, moni säikeinen ja esitettyihin kysymyksiin ei löydy yhtä ainoaa oikeaa vastausta, saatikka etteikö ne nivoudu helposti yhteen. Luennoitisijalla on lista aiheita jotka voi käydä kaikki pintapuolisesti läpi tai valita kolme niistä tarkempaan käsittelyyn. Tällä kertaa kuitenkin, osallistuja joukon ollessa harmittavan pieni, luennoitsija etenikin hieman toisella tavalla kysyen jokaiselta yksitellen mitä toivoo kuulevansa ja oppivansa ja koosti vastauksista hienon luentopaketin kuudeksi tunniksi. Muistiinpanojakin koetin tehdä mutta, jotenkin kuuntelin vain niin "lumoutuneena" että kaikesta tuli semmoinen mukava "ajatuspaketti" sekoitettuna tunteilla, ilolla ja surulla, kotiin viemisiksi. Ehkäpä tämä kirjoituksen tarkoitus näille kallisarvoisille ajatuksille on (tavoite, niin kuin eilisen teema o...

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...

voisi hieman useammin tehdä. Tietysti Fb tulee jaettua uutisia niin jotta ei sitten tule tänne kirjoiteltua. Toisaalta välillä elämä on ollut elämästä kamppailua kun taas toisaalta kamppailua siitä että aika riittää kaikelle elämälle... hmm olenpas tehnyt melko yhtälön itselleni... Tuitun treenailut jäi ennen joulua totaali tauolle (elämästä kamppailua) kun hän, jälleen kerran, hyökkäsi Mimmin kimppuun. Seuraukset oli hirveät ja koin yhden pahimmista painajaista yrittäessäni irrottaa Mimmiä. Hän nyt sitten lopulta "kilahti" niin että melkein tappoi Tuitun. Sen verran Mimmille ymmärrystä että tälläkin kertaa se koetti ensin väistää tappelua ja sitä ennen se oli jo muutaman kerran saanut kaikesta väistämisestä huolimatta Tuitun kimpuunsa ja ne oli jouduttu irrottamaan toisistaan... no aika epäreilusti Mimmiä kohtaan. No oli miten oli. Selvisi, että nujakan jälkeen Tuittu hengittää vielä ja aukoo silmiään. Epätoivoisen el.lääkäri reissun jälkeen menimme pari päivää niukasti e...

Tuitulla on kevyt takapuoli. Se on todellakin kuin kumipallo koko koira. Semmoista ei ole kuin että esim. harjoitellaan maassa paikalla oloa ja nami lähtee kuonoa kohti: takapuoli nousee välittömästi ensin ylös "ding!". Hyvällä tuurilla kyynäreet saattaa olla maassa (jos ne on sinne ylipäätään sattunut saamaan maahan käskettäessä), vaan se takapuoli pomppaa. Mukavahan olisi harjoitella siinnä asennossa pysymistä mishin on käsketty, vaan ei. Takapuoli kevenee entisestään jos kokeilee laittaa namin vaikka sen rinnan alle: pomppii ja ihan villiintyy. Jos taas jättää objektin eli vaikka ruokakupin, rupeaa sen kyynäreet nousemaan ilmaan: "wiiuuup!" Metka pitää noutokapulaa hyvin suussa. Se tarttuu siihen hyvin, varmalla otteella ja kapula ei liikku suuussa. Vauhti on älyttömän hyvä. Poispäin minusta. Koetan vielä ratkaista sen että kyse on noutoliikeestä, ei marjapuskienympärikapulasuussajuoksemisliikkeestä. Tai oikeastaan tuota liikettähän on tehtykin hallitusti esim ...

savuton jo reilu kolme viikkoa. Jippii! Paljon oivalluksia elämästä lenkillä ollessani teen ja tohkeissani ajattelen että olisipa hyvää blogimatksua tämä ja tämäkin ajatus. Vaan sitten kun kirjaudun tänne, niin en muistakaan enää niitä huippuajatuksia mitä aioin kirjoittaa. Aikas paljon tullut lueskeltua monenlaisia opuksia , artikkeleita yms. Vastaan on tullut paljon hyviä mietelauseita ja aforismeja. Ulkoillessa tänä aamuna paras pohdiskeluni (niiden 1000 muun ajatuksen seassa) oli että MITEN. Tähän aiheeseen löytyy Isa Merikalliolta kirja (jota en vielä ole lukenut) ja tuo kysymys ei anna tilaa vastauksille jotka alkaa sanalla mutta ja päätyy -isi päätteeseen. Joka tätä tätä sattuu lukemaan niin täältä lisää aiheesta > http://kasva.fi/suorituselamasta-merkityselamaan/ Miten? No ainakin pitemmän aikaa tämä kaikki ajattelu on johtanut siihen että alan väsyä ajattelemaan koko ajan. Haluan siis hiljentää mieltäni, antaa ajatusten vain kulkea ja mennä, tartumatta niihin kiinni. Hal...

Tätä ihanaa syksyä, joka vain jatkuu lämpimänä, kauniina ja kaikinpuolin mukavana. Tiilikalla kävimme ulkoilemassa syyskuun puolella: Pikku veturit Perhepotretti Ulkoilua on tullut tehtyä monella tapaa: marjastaen, metsällä lintuja katsellen, ketunpesiä etsiskellessä. Sen lisäksi että normi lenkkeilyt hoidetaan rekkujen kanssa muutenkin. Luulisi että laihtumaan päin olisi, vaan ei. Kilot tahtoo tarttua vain. Liekö ikä, asenne vaiko se että olen ollut savuton nyt reilu kaksi viikkoa! Aion olla tämän kolmannenkin viikon savuton :) Mimmin kanssa jätin jälkikokeet tälle vuotta ja aloitin jäljen, tai pikemminkin sen vauhdin sekä ilmaisujen hiomisen parempaan jamaan. Hmm, pellolla tehty muutama jälki ja ihan nautinnollistahan tuo on kävellä tuon perässä. Ajatus on että yksinkertaisesti en vain päästä Mimmiä etenemään jos painaa narulle. Palkkana vetämättömyydestä on eteenpäin pääseminen jäljellä. Se kun itsessään on siitä niin mukavaa että oletan palkkautuvan hyvi...