Otteita Niinan maailmasta

Kesä 2010 Tätä odotellessa :) Kohta pääsee pellolle jälkeä reenilöimään. Jos en ihan väärin muista, niin viimesyksynä jäi ilmaisut hyvälle mallille, kulmiin vähän tarkuutta lisää ja janat ihan alkeisasteelle. Siitäpä on mukava jatkaa. Jänskättää vain jo nyt pysyykö se haluttu rauhallisuus/ intensiivisyys jäljellä sitten kun ekaa kertaa mennään. Esineruutua pääsee tekemään jo metsään. Alkuun kyllä saa ottaa ihan semmoiset helpot muistuttelu treenit. Ihanaa, kohta ei jouda muuta murehtimaan kun saa mennä koko ajan ja touhuta kunnolla jonkun lajin kimpussa. Siihen päälle vielä Tuitulle verijälkiä niin kyllä tulee taas metsä/ pellot tutuiksi :) Tottikseen tulee uudet kuvio hyppyjen muodossa. Niitä kun en raskinut viimekesänä testata ollenkaan Mimmin iän vuoksi. Nouto itsessään on ollut jo kauan ihan kohtuu hyvä. Paino sanalla kohtuu, koska en ole ihan ollut tyytyväinen siihen että Mimmi korjaa kerran tai kaksi kapulaa suussaan sen nostamisen jälkeen. Asiaa olen koettanut harjoitella...

oli taas kovin juhlavat. Sanotaan että: "rehellisyys maan perii" tai "totuus ei pala tulessakaan" ja sitä rataa. Valehtelu, pettäminen, salailu, itsekkyys antaa palan taivasta ja saa tai voi saada veren virtaamaan ja elämän maistumaan elämältä. Totuus, avoimuus ja asioiden rehellisesti kertominen tekee yksinäiseksi ja kipeäksi. Oikeastihan rehellisyys on hyvästä ja valehtelu tekee mielen sairaaksi mutta missä kohtaa totuuden jälkeen elämä muuttuu taas mukavaksi? Milloin se avoimuus palkitaan niin että mieli ei ole koko ajan lyöty ja tunne siitä että teki oikein palaa takaisin? Oikeinhan minä olen tehnyt, yrittämällä olla mahdollisimman rehellinen ja avoin. Johtuuko kipeys sitten siitä että en ole ollut riittävän rehellinen itselleni? Kuva Anne Heikkinen Tässä melskeessä unohtui sitten Mimmin rokotukset. Tarkoitus oli käydä lauantaina IIsalmessa käyttäytymiskokeessa sen kanssa, mutta näinpä sekin sitten järjestyi. Toisaalta olin hieman epävarma loppuun asti sen p...

piti olla ahkera. Pemuuttaa töitä niin riivatusti että järki lähtee ja pahin ruuhka pöydältä. Mitä minä tein? En mitään!! En kerrassa mitään!! Yhtään... paitsi käytin koirat aamulla ja iltapäivällä. No ok yritin saada skannerin vauhtiin vaan en onnistunut (skannerin pahus kyllä lukee dokkarin nopeasti mutta tallentaa 15-30 min ja saa koneen jumiin siksi aikaa) siinnä ja sen duunaaminen jäi odottamaan parempia aikoja. Olen siis istunut ja ihmetellyt. Ihmetellyt ja istunut. Välillä katsonut juutuuppia tai surfannut muuten vain netissä (ihokarvojen poistamisestakin on näköjään saatu keskustelua aikaan puolesta ja vastaan) tai lukenut lehtiä ja taas istuksinut. Välillä otin päikkärit Tuittu jalkoja lämmittäen. Nyt lämpiää sauna (ja meinasin kokeilla ajella niitä ihokarvoja :D) ja sitä ennen voisi pikku kotipiha tottikset tms reeniä tehdä koirien kanssa. Työt...taitaa jäädä tältä erää. Luulen että kadun tätä vapaa päivää katkerasti lähipäivinä, mutta taisin olla sen tarpeessa kuitenkin. ...

Joka kerta kun romahdan. Joka kerta kun rinnassa oleva möykky paisuu liian isoksi kestää. Joka kerta kun itku vie niin yli että en jaksa enää.... silloin puhelin soi. Minulla on kaksi maanpäällistä enkeliä jotka vuorotellen osaavat soittaa juuri tuolla hetkellä . Osaavat valita juuri oikeat sanat. Lohduttaa, viedä pahimmat ajatukset pois. Saa nauramaan elämälle. Nostaa ja kantaa minut ja vie aina palasen eteenpäin. Joka päivä. Miten onnellinen minä saankaan olla näistä ystävistä. Kuinka voin koskaan kiittää riittävästi, koska sekin tuntuisi liian miedolta saatuun apuun, tukeen ja turvaan nähden. Kiitos Anne ja Sanna <3

"mene lennä elä. älä katso taaksesi vaan liidä niin kuin lintu. näe maailman kauneus korkeuksistasi ja kuiskaa korvaani kauniit ajatuksesi. ota kädestä kiinni ja anna elämänvirtamme kuljettaa sielumme sinne missä asiat antavat kauniita hetkiä joista muodostuu kappale elämän helminauhaa"

Mimmi on <3 Puutteensa siinnä on toki ja parhaillaan oleva elämän myllerrys täällä sekä mahdollisesti "mörkö"- ikä sekottaa pääkoppaa parhaillaan vaan se siitä. Elämänsä toisen hiihtolenkin se veti tyylillä. Matkaa oli vain vajaa 6 km (itselle ihan sopivasti noin yläasteen jälkeen) ja se laukkasi ja välillä "levähti" ravaten veti koko ajan. Vastaan tulevat ja ohittettavat vedettiin ihan mallikkaasti ja lunta ei haukottu yhtään. Hiihtäjä voisi olla hiukka parempi . Tästä on hyvä jatkaa, kun vain ehtisi lähtemään tuonne kylänpintaan ladulle :) Eilen aksa treeneissä se yllätti itseni täysin kun kokeilin puomia. Sitä kun ei olla menty kuin pari kertaa hihnan kanssa joskus viime syksynä (?) ihan vain mallin vuoksi. Kontaktia 2 on 2 off:a on sitä vastoin harjoiteltu ensin laatikon päällä, sitten kontakti harjoitteen päällä (maassa) ja sitten jonkin kerran kentällä pelkällä puomin lasku/nousu osuudella. Naksutellen tietysti :) No eilinen puomi mentiin ilman hihnoja j...

Mitäs tässä murehtimaan. Asiat jotka on tapahtuneet on tapahtuneet ja niillä on varmasti tarkoituksensa. Negatiiviset asiat ja vanhojen liika muistelu myrkyttää vain mielen. Onhan minulla nyt sentään ollut hieno tämän astinen elämä! Puutteensa ja pahoinvointinsa tietysti, mutta nyt tästä eteenpäin ei ole enää niiden aika vaan annan mieluummin mukavien asioiden tulla eteen. R oli löytänyt hienon ja mieleisensä asunnon. Tiedän paikan ja tiedän että näköala on hyvä, puitteet loistavat, kauppa ihan lähellä ja keskustaan lyhyt matka. Mitäs minä voin olla muuta kuin onnellinen siitä kun toinen on tyytyväinen. No entäs tänä aamuna. Jaettiin jo ruokailu astioita sulassa sovussa (lusikoidenjakoviikot alkaa kohta konkreettisesti) ja ilman pahaa mieltä on jo sovittu että minä otan Kermansavet ja toinen Arabiat :) Todennäköisesti ne Savoniatkin saadaan jaettua tasan niin että molemmille tulee yhtä monta haarukkaa ja veistä. Aikaisempi kirjoitukseni antoi ymmärtää tyytymättömyyteni tilanteeseen,...