Siirry pääsisältöön

Positiivisia ajatuksia

Mitäs tässä murehtimaan. Asiat jotka on tapahtuneet on tapahtuneet ja niillä on varmasti tarkoituksensa. Negatiiviset asiat ja vanhojen liika muistelu myrkyttää vain mielen. Onhan minulla nyt sentään ollut hieno tämän astinen elämä! Puutteensa ja pahoinvointinsa tietysti, mutta nyt tästä eteenpäin ei ole enää niiden aika vaan annan mieluummin mukavien asioiden tulla eteen.
R oli löytänyt hienon ja mieleisensä asunnon. Tiedän paikan ja tiedän että näköala on hyvä, puitteet loistavat, kauppa ihan lähellä ja keskustaan lyhyt matka. Mitäs minä voin olla muuta kuin onnellinen siitä kun toinen on tyytyväinen.
No entäs tänä aamuna. Jaettiin jo ruokailu astioita sulassa sovussa (lusikoidenjakoviikot alkaa kohta konkreettisesti) ja ilman pahaa mieltä on jo sovittu että minä otan Kermansavet ja toinen Arabiat :) Todennäköisesti ne Savoniatkin saadaan jaettua tasan niin että molemmille tulee yhtä monta haarukkaa ja veistä.
Aikaisempi kirjoitukseni antoi ymmärtää tyytymättömyyteni tilanteeseen, mutta on tämä ehdottomasti hyvä juttu näin. Puhuminen ja pyrkimys sovussa olemiseen tarkoittaa sitä että emme kummatkaan menetä elämistämme hyvää kaveria tai ystävää. Olen kiitollinen siitä jos tämän kaiken jälkeen asiat menevät näin hyvin.
Olenko yltiöpositiivinen? Toivottavasti :D!

Kommentit

  1. Näin se elämä jatkuu ja asioilla on tapana järjestyä! Kaikella on tarkoituksensa, menneitä on turha murehtia - joten ei muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa :D

    Sanna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...