oli taas kovin juhlavat. Sanotaan että: "rehellisyys maan perii" tai "totuus ei pala tulessakaan" ja sitä rataa. Valehtelu, pettäminen, salailu, itsekkyys antaa palan taivasta ja saa tai voi saada veren virtaamaan ja elämän maistumaan elämältä. Totuus, avoimuus ja asioiden rehellisesti kertominen tekee yksinäiseksi ja kipeäksi. Oikeastihan rehellisyys on hyvästä ja valehtelu tekee mielen sairaaksi mutta missä kohtaa totuuden jälkeen elämä muuttuu taas mukavaksi? Milloin se avoimuus palkitaan niin että mieli ei ole koko ajan lyöty ja tunne siitä että teki oikein palaa takaisin? Oikeinhan minä olen tehnyt, yrittämällä olla mahdollisimman rehellinen ja avoin. Johtuuko kipeys sitten siitä että en ole ollut riittävän rehellinen itselleni?
 |
| Kuva Anne Heikkinen |
Tässä melskeessä unohtui sitten Mimmin rokotukset. Tarkoitus oli käydä lauantaina IIsalmessa käyttäytymiskokeessa sen kanssa, mutta näinpä sekin sitten järjestyi. Toisaalta olin hieman epävarma loppuun asti sen paikallaan oloista. Niihin kun tuli hieman takapakkia, joten näin varmaan parempi. Hiotaan sitä kuntoon vielä ja käyttäytymiskoe siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
Sunnuntain aksa treenit antoi taas mukavaa osviittaa Tuitun seuraavaa nollaa varten ja Mimmikin oli mahdottoman taitava. Voitto huusi taas ja pöllöili omiaan. No se kertoo tietysti siitä että minä ohjasin sitä koko ajan pöllösti.
Kevät tulee kohisten. Kohta pääsee reenilöimään taas maastolajeja. Kunhan saisi ruokapolitiikan ja syömiset kuntoon niin voisi kaivella juoksulenkkarit naftaliinista ja ruveta taas sitäkin harrastamaan.
 |
| Kuva Anne Heikkinen |
 |
| Kuva Anne Heikkinen |
 |
| Kuva Anne Heikkinen |
Ja missä täällä olikaan se "tykkää" nappi? :)
VastaaPoista