Siirry pääsisältöön

Aamun mietteet

oli taas kovin juhlavat. Sanotaan että: "rehellisyys maan perii" tai "totuus ei pala tulessakaan" ja sitä rataa. Valehtelu, pettäminen, salailu, itsekkyys antaa palan taivasta ja saa tai voi saada veren virtaamaan ja elämän maistumaan elämältä. Totuus, avoimuus ja asioiden rehellisesti kertominen tekee yksinäiseksi ja kipeäksi. Oikeastihan rehellisyys on hyvästä ja valehtelu tekee mielen sairaaksi mutta missä kohtaa totuuden jälkeen elämä muuttuu taas mukavaksi? Milloin se avoimuus palkitaan niin että mieli ei ole koko ajan lyöty ja tunne siitä että teki oikein palaa takaisin? Oikeinhan minä olen tehnyt, yrittämällä olla mahdollisimman rehellinen ja avoin. Johtuuko kipeys sitten siitä että en ole ollut riittävän rehellinen itselleni?
Kuva Anne Heikkinen
Tässä melskeessä unohtui sitten Mimmin rokotukset. Tarkoitus oli käydä lauantaina IIsalmessa käyttäytymiskokeessa sen kanssa, mutta näinpä sekin sitten järjestyi. Toisaalta olin hieman epävarma loppuun asti sen paikallaan oloista. Niihin kun tuli hieman takapakkia, joten näin varmaan parempi. Hiotaan sitä kuntoon vielä ja käyttäytymiskoe siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
Sunnuntain aksa treenit antoi taas mukavaa osviittaa Tuitun seuraavaa nollaa varten ja Mimmikin oli mahdottoman taitava. Voitto huusi taas ja pöllöili omiaan. No se kertoo tietysti siitä että minä ohjasin sitä koko ajan pöllösti.
Kevät tulee kohisten. Kohta pääsee reenilöimään taas maastolajeja. Kunhan saisi ruokapolitiikan ja syömiset kuntoon niin voisi kaivella juoksulenkkarit naftaliinista ja ruveta taas sitäkin harrastamaan.



Kuva Anne Heikkinen

Kuva Anne Heikkinen

Kuva Anne Heikkinen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää