Siirry pääsisältöön

Kevät

Kesä 2010
Tätä odotellessa :)

Kohta pääsee pellolle jälkeä reenilöimään. Jos en ihan väärin muista, niin viimesyksynä jäi ilmaisut hyvälle mallille, kulmiin vähän tarkuutta lisää ja janat ihan alkeisasteelle. Siitäpä on mukava jatkaa. Jänskättää vain jo nyt pysyykö se haluttu rauhallisuus/ intensiivisyys jäljellä sitten kun ekaa kertaa mennään.
Esineruutua pääsee tekemään jo metsään. Alkuun kyllä saa ottaa ihan semmoiset helpot muistuttelu treenit. Ihanaa, kohta ei jouda muuta murehtimaan kun saa mennä koko ajan ja touhuta kunnolla jonkun lajin kimpussa. Siihen päälle vielä Tuitulle verijälkiä niin kyllä tulee taas metsä/ pellot tutuiksi :)
Tottikseen tulee uudet kuvio hyppyjen muodossa. Niitä kun en raskinut viimekesänä testata ollenkaan Mimmin iän vuoksi. Nouto itsessään on ollut jo kauan ihan kohtuu hyvä. Paino sanalla kohtuu, koska en ole ihan ollut tyytyväinen siihen että Mimmi korjaa kerran tai kaksi kapulaa suussaan sen nostamisen jälkeen. Asiaa olen koettanut harjoitella vaan taidan sittenkin vielä palata askeleen taakse päin harjoitella lisää pitämistä ja kapulan suuhun oikein ottamista, eli kulmureiden taakse. Tuossa testaillessa huomasin että se saattaaa kahmaista kapulan ihan taakse suuhun josta se sitten korjaa sen kulmureiden taakse tai sitten se ottaa kapulan hyvin, käyttää suussa ihan takana ja palauttaa sen takaisin kulmureiden taakse. Jotenka harjoitellaan kahta asiaa: kapula otetaan suuhun suoraan ja napakasti kulmureiden taakse. Toinen sitten tietty se pitäminen eli se sama napakkuus säilyy siitä hetkestä kun se suuhun otetaan aina luovuttamiseen asti.
Nouto, hypyt, noudon yhdistäminen hyppyihin, paikallaolo, eteenmeno... tietysti sitten vielä ketjuttaminen tottikselle. Näin piste.
Tuitulle lisää iloa ja vauhtia agilityyn. Taidetaan kokeilla laatikko leikit ja ihan sitä että saa itse tarjota ja keksiä miten namiautomaatti, eli minä toimii. Simppeliä ja olisi pitänyt älytä tämä jo aikaa sitten. Kait sitä vanhankin saa palauttaa perusasioihin ja vauvaleikkeihin :)
Voiton kanssa keskityn vielä ainakin hetken aikaa haukuttomaan agilityyn. Pointti on se että mitä enemmän Voitto haukkuu, sen huonommin minä ohjaan ts ohjaa paremmin niin sen vähemmän haukutaan. Opettavaisin koiran minulle itselleni sen suhteen ;)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää