Siirry pääsisältöön

Tänään

piti olla ahkera. Pemuuttaa töitä niin riivatusti että järki lähtee ja pahin ruuhka pöydältä. Mitä minä tein? En mitään!! En kerrassa mitään!! Yhtään... paitsi käytin koirat aamulla ja iltapäivällä. No ok yritin saada skannerin vauhtiin vaan en onnistunut (skannerin pahus kyllä lukee dokkarin nopeasti mutta tallentaa 15-30 min ja saa koneen jumiin siksi aikaa) siinnä ja sen duunaaminen jäi odottamaan parempia aikoja.
Olen siis istunut ja ihmetellyt. Ihmetellyt ja istunut. Välillä katsonut juutuuppia tai surfannut muuten vain netissä (ihokarvojen poistamisestakin on näköjään saatu keskustelua aikaan puolesta ja vastaan) tai lukenut lehtiä ja taas istuksinut. Välillä otin päikkärit Tuittu jalkoja lämmittäen. Nyt lämpiää sauna (ja meinasin kokeilla ajella niitä ihokarvoja :D) ja sitä ennen voisi pikku kotipiha tottikset tms reeniä tehdä koirien kanssa.
Työt...taitaa jäädä tältä erää. Luulen että kadun tätä vapaa päivää katkerasti lähipäivinä, mutta taisin olla sen tarpeessa kuitenkin. En muista että olisin näin rankasti löhönnyt ja laiskotellut pitkään, pitkään aikaan.
Ihana nälkä tuli. Sekin pitkästä aikaa. Ja ruokahalu sen myötä. Ruoaksi tein ihan peruskeittoa ja ai kun maistui hyvälle. Mitäs tässä vielä kaipaisi?
No joo. Koirat Mii ja Tui rupeaa näköjään juoksemaan jo pitkin seiniä tai ainakin sohvia. Pikku parsoni on tietty ihan ok jos se kipittää täällä sisällä pitkin ja poikin, mutta neiti mulikka tekee jo rumaa jälkeä :D Joten eikun pihalle järjestämään niille pikku pähkäilyä :)

Vanha kuva mutta menkööt

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää