Siirry pääsisältöön

Tänään

piti olla ahkera. Pemuuttaa töitä niin riivatusti että järki lähtee ja pahin ruuhka pöydältä. Mitä minä tein? En mitään!! En kerrassa mitään!! Yhtään... paitsi käytin koirat aamulla ja iltapäivällä. No ok yritin saada skannerin vauhtiin vaan en onnistunut (skannerin pahus kyllä lukee dokkarin nopeasti mutta tallentaa 15-30 min ja saa koneen jumiin siksi aikaa) siinnä ja sen duunaaminen jäi odottamaan parempia aikoja.
Olen siis istunut ja ihmetellyt. Ihmetellyt ja istunut. Välillä katsonut juutuuppia tai surfannut muuten vain netissä (ihokarvojen poistamisestakin on näköjään saatu keskustelua aikaan puolesta ja vastaan) tai lukenut lehtiä ja taas istuksinut. Välillä otin päikkärit Tuittu jalkoja lämmittäen. Nyt lämpiää sauna (ja meinasin kokeilla ajella niitä ihokarvoja :D) ja sitä ennen voisi pikku kotipiha tottikset tms reeniä tehdä koirien kanssa.
Työt...taitaa jäädä tältä erää. Luulen että kadun tätä vapaa päivää katkerasti lähipäivinä, mutta taisin olla sen tarpeessa kuitenkin. En muista että olisin näin rankasti löhönnyt ja laiskotellut pitkään, pitkään aikaan.
Ihana nälkä tuli. Sekin pitkästä aikaa. Ja ruokahalu sen myötä. Ruoaksi tein ihan peruskeittoa ja ai kun maistui hyvälle. Mitäs tässä vielä kaipaisi?
No joo. Koirat Mii ja Tui rupeaa näköjään juoksemaan jo pitkin seiniä tai ainakin sohvia. Pikku parsoni on tietty ihan ok jos se kipittää täällä sisällä pitkin ja poikin, mutta neiti mulikka tekee jo rumaa jälkeä :D Joten eikun pihalle järjestämään niille pikku pähkäilyä :)

Vanha kuva mutta menkööt

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää