Siirry pääsisältöön

Wau

Mimmi on <3
Puutteensa siinnä on toki ja parhaillaan oleva elämän myllerrys täällä sekä mahdollisesti "mörkö"- ikä sekottaa pääkoppaa parhaillaan vaan se siitä.
Elämänsä toisen hiihtolenkin se veti tyylillä. Matkaa oli vain vajaa 6 km (itselle ihan sopivasti noin yläasteen jälkeen) ja se laukkasi ja välillä "levähti" ravaten veti koko ajan. Vastaan tulevat ja ohittettavat vedettiin ihan mallikkaasti ja lunta ei haukottu yhtään. Hiihtäjä voisi olla hiukka parempi. Tästä on hyvä jatkaa, kun vain ehtisi lähtemään tuonne kylänpintaan ladulle :)
Eilen aksa treeneissä se yllätti itseni täysin kun kokeilin puomia. Sitä kun ei olla menty kuin pari kertaa hihnan kanssa joskus viime syksynä (?) ihan vain mallin vuoksi. Kontaktia 2 on 2 off:a on sitä vastoin harjoiteltu ensin laatikon päällä, sitten kontakti harjoitteen päällä (maassa) ja sitten jonkin kerran kentällä pelkällä puomin lasku/nousu osuudella. Naksutellen tietysti :) No eilinen puomi mentiin ilman hihnoja ja loppuun tietysti se 2 on 2off!!! Tottakai, sitähän on harjoiteltu :D Enpä olisi uskonut.
Vaan eihän tämä tähän lopu. Ja ihan varmaa on se että nyt kun julkisesti menin kehumaan, niin ensi kerralla on paljon ongelmia ja koko asia unohdettu :P

Mutta ihan kultakimpale <3

Kommentit

  1. Mimmi <3 on ihqu taitava tyttönen. Niina,elä hetkessä, eläkä murehdi mitä se tekee seuraavalla kerralla. Siis nauti onnistumisesta täysin sydämmin silloin kun se kohdalle sattuu, ja uskalla vastakin se sanoa ääneen!!!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...