Otteita Niinan maailmasta

on pää täynnä, vaan kun tekee mieli jotain tänne päivitellä. Mitään maata mullistavaa ei auringon alla... no ehkä jotain mutta siitä sitten ehkä myöhemmin. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin, olematta kuitenkaan yksitoikkoista. Koiria tulee reenilöityä, nyt ei jaksa taas edes luetella että mitä ja missä ja milloin. Yrittää kuitenkin parhaansa mukaan jotain touhuta. Oma kamera on edelleen unohtunut reppuun, vaan Anne räpsi taas jotain sunnuntailta: Kuva: Anne Heikkinen Kuva: Anne Heikkinen Kuva: Anne Heikkinen Elokuun loppu ja syys- lokakuu näyttää aika buukatulta viikonloppujen osalta varsinkin jos joka paikkaan ilmoittautuu minne mieli tekee. Olis aksaa, bh- koetta, tokoa... Rosen- terapian peruskurssia, leireilyä, koulutusta... kaikkea kivaa, vaan katsotaan mihin ehditään. Parhaillaan vietän yhtä lomaviikkoa ja vielä yksi jää syksylle. Vaan sittenpä alkaa lokakuulta rauhoittumaan koiramenot toviksi aikaa. Toki erilaiset harrasteet tulee talven myötä kuvioon muk...

Jokohan pahimmat helteet alkaisi olla selätetty? Mitä minä olen tehnyt muuta kesän aikana kuin murehtinut? Ulkoillut: sitä on tullut tehtyä ihan kivasti, ainakin vaakan mukaan...tosin on joku ruokakin saattanut jäädä väliin, vaan korjataan se asia. Mimmi on lihonut... joten ei ilmeisesti riittävästi ulkoilua... Lomaa on pidetty pari viikkoa heinäkuussa. Silloin leireilyä Virroilla, ystävä kylässä, vähän hauskan pitoa, vähän reenilöitä ja vähän sitä sun tätä. Kutinan leiri Virroilla Sitten taas reenilöitä. Aloitettiin hakuilut, pienellä porukalla ja vähän silloin tällöin ja joskus ja jouluna, mutta kuitenkin. Laadukkaita hyviä haku treenejä ollut ja näillä mennään, hitaasti mutta varmasti. Toko- kokeissa käytiin, siitä inspis että voihan tuota lajia vaivihkaa jatkaa. Bh:ta ajatellen kuitenkin hyvä kokemus, kunhan koepaikka saadaan. Seukkaa Aksailut onkin sitten ollut vähemmällä, lukuun ottamatta paria treeni kertaa. Tänään epiksissä Suomussalmella otin hyllyjä molemmille...

Kävimme tänään Lieksassa korkaamassa tokouran. Mimmi teki hienoa tasaista tottelevaisuutta ja olen siihen oikein, oikein tyytyväinen. Itse lähdin hakemaan kisakokemusta ja sitä sainkin. Seuraavaksi BH ja sitten toko avoin luokka, ellei sitten ihan jälkikokeita ehditä syksylle vielä kokeilemaan. Alla pisteet. Luoksepäästävyys 9 Paikalla makaaminen 9 Seuraaminen Kytkettynä 8 Seuraaminen taluttimetta 8 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 Luoksetulo 8 Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 Estehyppy 10 Kokonaisvaikutus 8 1. palkinto yht. 172 pistettä Tuomari Hannele Pörsti Ja Annelle ja Nopsalle jättionnittelut ja halit hienosta tokoilusta tänään <3. Kyllä on mukava tämmöisessä seurassa reenailla ja lähteä maailman valloitukseen :D. Alle vielä videoo... ;) (näkyy olevan aika suurpiirteinen kuvan laatu :D)

sitä taas mennä porskutetaan. Aina vain häntä pystyyn ja katse eteenpäin. Onkohan sitä sitten huono jotenkin kun ei osaa eikä jaksa ruveta tuhkaa päällensä päiväkausiksi heittelemään? Ihana suhde loppui, tai muuttui kaveruudeksi. Hieno asiahan se on, että edes niin. Sydän varmaan paranee sitten ajan kanssa, ja kauniit muistot tallentuu sinne jonnekin, vaan elämän on silti jatkuttava. Onneksi team VoiTuiMii pitää huolen reippailusta, naurusta, ja tavoitteista. Nyt opetellaan olemaan ihan keskenään, vain itseä varten. Elämänkoulua siinnäkin ;) Tavotteista rupeaa taas kirkastumaan ne samat vanhat. Ajatus siitä minkä näköistä Mimmin tekeminen pitäisi olla, on taas kirkastumassa mieleen ja uusia suunnitelmia on päässä Tuitun motskaamiseksi. Pitää vain aloittaa. Tuitulla on kiima tässä päällä, joka aiheuttaa sen, että se on liekassa ja pysyy. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Ja treenimaastotkin muuttuvat kertakaikkiaan miellyttäväksi :) Pitäisi taas kameraakin ruveta ulkoiluttamaan. Mi...

KAKSI SUTTA Eräänä iltana vanha cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, joka oli käynnissä hänen sisällään. Hän sanoi: "Poikani, taistelu käydään kahden suden välillä. Yksi on paha: viha, kateus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, kauna, alemmuus, valheet, väärä ylpeys, ylemmyys ja ego. Toinen on hyvä: ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, ystävällisyys, hyväntahtoisuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja luottamus." Pojanpoika mietti tätä hetken ja kysyi sitten isoisältään: " Kumpi susi voittaa?" Vanha cherokee vastasi vain: "Se jota ruokitaan."

ei vain voi käsittää? Vaikka kuinka koettaa hiljaa ja rauhassa hoitaa asiat, niin kaikki sitten kuitenkin paisuu yli äyräittensä. Mitä ihminen saavuttaa julmuudella, solvaamisella, painostamisella ja toisinaan suoranaisella uhkaamisella. Ketä auttaa räksyttäminen ja miten kukaan voi kuvitella että se on täysin oikeutettua? Tällä kaikella on tietysti siunauksensa, aina ei vain heti keksi että mikä se on, mutta ehkäpä se tässä kohtaa vain kuitenkin vahvistaa sitä hiljaista osapuolta. Mitä räksyttäjä tästä oppii...? Koetan aina löytää positiiviset asiat joka tilanteesta mutta tuohon on nyt äkkiä vaikea keksiä mitään. Toivotan silti kuitenkin kaikille hiljaisille sekä niille räksyttäjille voimia ja paljon positiivista energiaa sekä valoa ja rakkautta. Ei kait näitä koskaan voi olla liikaa? Tänään oli Kikka päivähoidossa. Kikka on siis Sannan penneli (Beauceron.. vai mitä Beucenpaimenkoiria ne nykyään on?) Olipas reipas tyllerö. Ei ikävöinyt (niin Sanna, ei se ole oikeasti niin paha asia...