Siirry pääsisältöön

Ajatusleikkiä

Jokohan pahimmat helteet alkaisi olla selätetty? Mitä minä olen tehnyt muuta kesän aikana kuin murehtinut?
Ulkoillut: sitä on tullut tehtyä ihan kivasti, ainakin vaakan mukaan...tosin on joku ruokakin saattanut jäädä väliin, vaan korjataan se asia. Mimmi on lihonut... joten ei ilmeisesti riittävästi ulkoilua...
Lomaa on pidetty pari viikkoa heinäkuussa. Silloin leireilyä Virroilla, ystävä kylässä, vähän hauskan pitoa, vähän reenilöitä ja vähän sitä sun tätä.

Kutinan leiri Virroilla


Sitten taas reenilöitä. Aloitettiin hakuilut, pienellä porukalla ja vähän silloin tällöin ja joskus ja jouluna, mutta kuitenkin. Laadukkaita hyviä haku treenejä ollut ja näillä mennään, hitaasti mutta varmasti.
Toko- kokeissa käytiin, siitä inspis että voihan tuota lajia vaivihkaa jatkaa. Bh:ta ajatellen kuitenkin hyvä kokemus, kunhan koepaikka saadaan.

Seukkaa
Aksailut onkin sitten ollut vähemmällä, lukuun ottamatta paria treeni kertaa. Tänään epiksissä Suomussalmella otin hyllyjä molemmille, vaan ihan tasoni mukaisesti: kun ei reenaa niin ei pärjääkään. Koirat kyllä toimi, mutta itsellä rutiini ja taito puuttuu. No tämä korjataan vielä. Ahkerasti vain itse reenilöitä ja luvassa on vielä kohta ihan "ammattiapua". Pitää oikeasti jotain tehdä ennen sitä että ei ihan kädetön ole sitten.

No hyvä tyttö
Eipä muuta. Hauskaa on ollut silti... murehtimisen vastapainoksi. Paljon mukavia positiivisia kokemuksia ja ajatuksia elämän reppuun. Kiitokset siitä kuuluu ystävilleni ja koirilleni <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...