Siirry pääsisältöön

Tyhjää

on pää täynnä, vaan kun tekee mieli jotain tänne päivitellä. Mitään maata mullistavaa ei auringon alla... no ehkä jotain mutta siitä sitten ehkä myöhemmin. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin, olematta kuitenkaan yksitoikkoista. Koiria tulee reenilöityä, nyt ei jaksa taas edes luetella että mitä ja missä ja milloin. Yrittää kuitenkin parhaansa mukaan jotain touhuta.
Oma kamera on edelleen unohtunut reppuun, vaan Anne räpsi taas jotain sunnuntailta:

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen


Elokuun loppu ja syys- lokakuu näyttää aika buukatulta viikonloppujen osalta varsinkin jos joka paikkaan ilmoittautuu minne mieli tekee. Olis aksaa, bh- koetta, tokoa... Rosen- terapian peruskurssia, leireilyä, koulutusta... kaikkea kivaa, vaan katsotaan mihin ehditään. Parhaillaan vietän yhtä lomaviikkoa ja vielä yksi jää syksylle. Vaan sittenpä alkaa lokakuulta rauhoittumaan koiramenot toviksi aikaa. Toki erilaiset harrasteet tulee talven myötä kuvioon mukaan mutta kisat ja kokeet yms on vähempänä.
Mukavata syksyä tulossa =D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää