Otteita Niinan maailmasta

Joka kerta kun romahdan. Joka kerta kun rinnassa oleva möykky paisuu liian isoksi kestää. Joka kerta kun itku vie niin yli että en jaksa enää.... silloin puhelin soi. Minulla on kaksi maanpäällistä enkeliä jotka vuorotellen osaavat soittaa juuri tuolla hetkellä . Osaavat valita juuri oikeat sanat. Lohduttaa, viedä pahimmat ajatukset pois. Saa nauramaan elämälle. Nostaa ja kantaa minut ja vie aina palasen eteenpäin. Joka päivä. Miten onnellinen minä saankaan olla näistä ystävistä. Kuinka voin koskaan kiittää riittävästi, koska sekin tuntuisi liian miedolta saatuun apuun, tukeen ja turvaan nähden. Kiitos Anne ja Sanna <3

"mene lennä elä. älä katso taaksesi vaan liidä niin kuin lintu. näe maailman kauneus korkeuksistasi ja kuiskaa korvaani kauniit ajatuksesi. ota kädestä kiinni ja anna elämänvirtamme kuljettaa sielumme sinne missä asiat antavat kauniita hetkiä joista muodostuu kappale elämän helminauhaa"

Mimmi on <3 Puutteensa siinnä on toki ja parhaillaan oleva elämän myllerrys täällä sekä mahdollisesti "mörkö"- ikä sekottaa pääkoppaa parhaillaan vaan se siitä. Elämänsä toisen hiihtolenkin se veti tyylillä. Matkaa oli vain vajaa 6 km (itselle ihan sopivasti noin yläasteen jälkeen) ja se laukkasi ja välillä "levähti" ravaten veti koko ajan. Vastaan tulevat ja ohittettavat vedettiin ihan mallikkaasti ja lunta ei haukottu yhtään. Hiihtäjä voisi olla hiukka parempi . Tästä on hyvä jatkaa, kun vain ehtisi lähtemään tuonne kylänpintaan ladulle :) Eilen aksa treeneissä se yllätti itseni täysin kun kokeilin puomia. Sitä kun ei olla menty kuin pari kertaa hihnan kanssa joskus viime syksynä (?) ihan vain mallin vuoksi. Kontaktia 2 on 2 off:a on sitä vastoin harjoiteltu ensin laatikon päällä, sitten kontakti harjoitteen päällä (maassa) ja sitten jonkin kerran kentällä pelkällä puomin lasku/nousu osuudella. Naksutellen tietysti :) No eilinen puomi mentiin ilman hihnoja j...

Mitäs tässä murehtimaan. Asiat jotka on tapahtuneet on tapahtuneet ja niillä on varmasti tarkoituksensa. Negatiiviset asiat ja vanhojen liika muistelu myrkyttää vain mielen. Onhan minulla nyt sentään ollut hieno tämän astinen elämä! Puutteensa ja pahoinvointinsa tietysti, mutta nyt tästä eteenpäin ei ole enää niiden aika vaan annan mieluummin mukavien asioiden tulla eteen. R oli löytänyt hienon ja mieleisensä asunnon. Tiedän paikan ja tiedän että näköala on hyvä, puitteet loistavat, kauppa ihan lähellä ja keskustaan lyhyt matka. Mitäs minä voin olla muuta kuin onnellinen siitä kun toinen on tyytyväinen. No entäs tänä aamuna. Jaettiin jo ruokailu astioita sulassa sovussa (lusikoidenjakoviikot alkaa kohta konkreettisesti) ja ilman pahaa mieltä on jo sovittu että minä otan Kermansavet ja toinen Arabiat :) Todennäköisesti ne Savoniatkin saadaan jaettua tasan niin että molemmille tulee yhtä monta haarukkaa ja veistä. Aikaisempi kirjoitukseni antoi ymmärtää tyytymättömyyteni tilanteeseen,...

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Joskus tunnen että olen liian varma itsestäni. Luulen että minähän teen asiat erinomaisesti. Olen erinomainen ihminen ja kaikki pitävät minusta. Pärjäähän sitä tietysti niinkin ja on ainakin kivaa oman erinomaisuutensa kanssa kun pitää vain tiukasti laput silmillä ja mennä porskuttaa elämässä eteenpäin kun on niin erinomainenkin. Tänään yhtä-äkkiä olenkin halunut kääriytyä itseeni. En olekaan niin varma, en teekään asioita erinomaisesti, ihan kaikki ei pidäkään minusta. Avaan laput silmistäni ja huomaan olevani yksin, keskenäni noiden erinomaisten luulojeni kanssa. Voin hyvin. Haluan elää. Hoitaa hommani niin hyvin kuin taidan ja tehdä parhaani. Toivottavasti Minä kuvani on terveempi ja järkevä ilman turhia odotuksia ja luuloja. Haluan karistaa kaiken turhan painolastin päältäni ja jatkaa päivät tästä eteenpäin katse tulevaisuudessa, mutta jalat maassa, tässä hetkessä. Ilman turhia luuloja erinomaisuudesta ja hyvästä tyypistä. Ja sitten kuitenkin mukavaakin :)  Voitto täyt...

Päästiin vihdoin aksailemaan ja vähän tottistakin siihen päälle otettiin. Sää oli mitä aurinkoisin vaan en saanut kameraa vedettyä esille. Jotenka laitan tähän sitten jonkin vanhemman otoksen. Tuittu piti tuossa kiimansa ja sen "löylyt" olikin tällä kertaa kovat ja ne pahimmat kesti viikon verran. Tunteet kuumeni niin että eläinlääkärissä käytiin molemille nartuille troppia hakemassa, pikkuinen joka kerjäsi verta nenästään saikin sitä sitten ihan kunnolla, vaan nyt mennään taas kohtuu normaaleissa tunnelmissa. Asia ei valitettavasti jää tähän vaan näköjään on osattava pitää silmät avoinna. Ennakointi on päivän sana, vaan miten tehdä se niin että ei vain kommunikoi hyvää hyvyyttään nartuille (Tuitulle) tappelemaan lisää. Eikös se ole niin että jos minä etukäteen siihen valmistaudun niin silloin suorastaan kerjään sitä. Vaikea paikka eikä ole sydäntä jättää asiaa ihan "herran haltuunkaan". Eilen ostin sukset, siis luistelu vermeet. Ja niihin ei pitänyt olla nyt varaa...