Siirry pääsisältöön

Syksyksi

tämä vain vaihtuu ja hiljalleen talvea kohti mennään.



Odotan joulua. Toisenlaista tällä kertaa. Haluan viettää sen yksin, rauhassa, itseni ja koirieni kanssa. Saatan laittaa vähän jouluruokaa, tai sitten en. Hyvää juustoa ja punkkua todennäköisesti löytyy, katsotaan mitä sen ympärille kehkeytyy. Kuka tätä nyt lukee, niin en aio pyytää anteeksi valintaani. Yksinkertaisest haluan viettää sen yksin. Minulla on siihen syyni ja ne on vain minun omiani.

Tavoitteet Mimmin kanssa korkata pk-ura tänä syksynä jäi nyt. Mutta jätin sen hyvillä mielin. Fiilataan nyt talvi vain niitä viimoisia pikkujuttuja ja katsotaan sitten ensi keväällä tai alkukesästä mihin päästään. Agilityä tässä on tahkottu jonkin verran ja katsotaan jos saisi sillä saralla vielä jotkin kisat käytyä tälle vuotta. Tokon avointa luokkaa voisi tietty touhuta ja kokeilla sitä talven aikana.
Tuitun kanssa päästään toivon mukaan jahtihommiin ja agilitya senkin kanssa touhutaan. Jotain tempppuilua myös mielenvirkistykseksi.
Voitto viettää eläkepäiviä, mutta toki senkin kanssa aina jotain touhutaan. Tuntee itsensä tärkeäksi <3



Elämä se vain kuljettaa ja koko ajan tuntuu jotain uutta olevan menossa. Näin se varmaan on tarkoitus ja innolla odotan mitä sillä on tarjota minulle huomenna. Nyt opettelen kuitenkin nauttimaan tästä hetkestä. Tarvoitteita ja toiveita saa ja pitää olla, mutta niistä on osattava myös päästää irti. Olen koettanut useasti palauttaa mieleeni jostain lukemani sanonnan: Onni tulee eläen, ei etsien. No minähän elän, tai parhaani mukaan ainakin. Saan olla kiitollinen siitä mitä olen saanut kokea, nähdä ja mitä minulla on > siis kaikkea.




Naapurin pystykorvista kerron toivon mukaan sitten tuonnempana... :D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää