Siirry pääsisältöön

Syksyksi

tämä vain vaihtuu ja hiljalleen talvea kohti mennään.



Odotan joulua. Toisenlaista tällä kertaa. Haluan viettää sen yksin, rauhassa, itseni ja koirieni kanssa. Saatan laittaa vähän jouluruokaa, tai sitten en. Hyvää juustoa ja punkkua todennäköisesti löytyy, katsotaan mitä sen ympärille kehkeytyy. Kuka tätä nyt lukee, niin en aio pyytää anteeksi valintaani. Yksinkertaisest haluan viettää sen yksin. Minulla on siihen syyni ja ne on vain minun omiani.

Tavoitteet Mimmin kanssa korkata pk-ura tänä syksynä jäi nyt. Mutta jätin sen hyvillä mielin. Fiilataan nyt talvi vain niitä viimoisia pikkujuttuja ja katsotaan sitten ensi keväällä tai alkukesästä mihin päästään. Agilityä tässä on tahkottu jonkin verran ja katsotaan jos saisi sillä saralla vielä jotkin kisat käytyä tälle vuotta. Tokon avointa luokkaa voisi tietty touhuta ja kokeilla sitä talven aikana.
Tuitun kanssa päästään toivon mukaan jahtihommiin ja agilitya senkin kanssa touhutaan. Jotain tempppuilua myös mielenvirkistykseksi.
Voitto viettää eläkepäiviä, mutta toki senkin kanssa aina jotain touhutaan. Tuntee itsensä tärkeäksi <3



Elämä se vain kuljettaa ja koko ajan tuntuu jotain uutta olevan menossa. Näin se varmaan on tarkoitus ja innolla odotan mitä sillä on tarjota minulle huomenna. Nyt opettelen kuitenkin nauttimaan tästä hetkestä. Tarvoitteita ja toiveita saa ja pitää olla, mutta niistä on osattava myös päästää irti. Olen koettanut useasti palauttaa mieleeni jostain lukemani sanonnan: Onni tulee eläen, ei etsien. No minähän elän, tai parhaani mukaan ainakin. Saan olla kiitollinen siitä mitä olen saanut kokea, nähdä ja mitä minulla on > siis kaikkea.




Naapurin pystykorvista kerron toivon mukaan sitten tuonnempana... :D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...