Syksyksi

tämä vain vaihtuu ja hiljalleen talvea kohti mennään.

Odotan joulua. Toisenlaista tällä kertaa. Haluan viettää sen yksin, rauhassa, itseni ja koirieni kanssa. Saatan laittaa vähän jouluruokaa, tai sitten en. Hyvää juustoa ja punkkua todennäköisesti löytyy, katsotaan mitä sen ympärille kehkeytyy. Kuka tätä nyt lukee, niin en aio pyytää anteeksi valintaani. Yksinkertaisest haluan viettää sen yksin. Minulla on siihen syyni ja ne on vain minun omiani.

Tavoitteet Mimmin kanssa korkata pk-ura tänä syksynä jäi nyt. Mutta jätin sen hyvillä mielin. Fiilataan nyt talvi vain niitä viimoisia pikkujuttuja ja katsotaan sitten ensi keväällä tai alkukesästä mihin päästään. Agilityä tässä on tahkottu jonkin verran ja katsotaan jos saisi sillä saralla vielä jotkin kisat käytyä tälle vuotta. Tokon avointa luokkaa voisi tietty touhuta ja kokeilla sitä talven aikana.
Tuitun kanssa päästään toivon mukaan jahtihommiin ja agilitya senkin kanssa touhutaan. Jotain tempppuilua myös mielenvirkistykseksi.
Voitto viettää eläkepäiviä, mutta toki senkin kanssa aina jotain touhutaan. Tuntee itsensä tärkeäksi <3

Elämä se vain kuljettaa ja koko ajan tuntuu jotain uutta olevan menossa. Näin se varmaan on tarkoitus ja innolla odotan mitä sillä on tarjota minulle huomenna. Nyt opettelen kuitenkin nauttimaan tästä hetkestä. Tarvoitteita ja toiveita saa ja pitää olla, mutta niistä on osattava myös päästää irti. Olen koettanut useasti palauttaa mieleeni jostain lukemani sanonnan: Onni tulee eläen, ei etsien. No minähän elän, tai parhaani mukaan ainakin. Saan olla kiitollinen siitä mitä olen saanut kokea, nähdä ja mitä minulla on > siis kaikkea.




Naapurin pystykorvista kerron toivon mukaan sitten tuonnempana... :D