Siirry pääsisältöön

Olen

lukenut eilen loppuun kirjan Alkemisti, Paul Coelho. Se oli ja on mykistävän kaunis kertomus oman itsen, ykseyden löytämisestä sekä oman sydämmen kuuntelemisesta. Tarina oli kerrottu hyvin yksinkertaisesti ja maanläheisesti ja sen tunnelma oli upea.

Olin saanut jo aikoja sitten vinkin tämän kirjan lukemisesta, jostain syystä sitä ei tullut silloin etsittyä käsiin. Tässä matkan varrella se on kuitenkin tullut tämän tästä eteeni. Ensimmäisillä kerroilla en nostanut sitä edes käsiini, seuraavilla jo tunnustelin sitä ja luin esittely takakannesta, kunnes lopulta poispäin tullessa Tuin lumekokeesta Hangosta satuimme taas liikenneasemalla olevaan kirjakauppaan. Otin taas kirjan hyllystä ja pyörittelin sitä, pistin takaisin kunnes ostinkin sen kahvien jälkeen. Nyt maanantaina aloitin sen iltalukemiseksi, vaikka kirjan kyllä olisi voinut kevyesti lukea kerralla alusta loppuun.

Ehkä sen piti olla näin. Ehkäpä en halunnut lukea tätä loistavaa opasta itsensä löytämisestä ennemmin kuin nyt. Jos en tähän kokemukseen ollutkaan valmis aiemmin? Olen kuitenkin onnellinen siitä että olen saanut nyt tutustua tähän kirjaan. Tämä jää meille kotiin hyllyyn.

Kommentit

  1. Heta23. tammikuuta 2011 klo 17.50

    Alkemisti on todellakin hyvä kirja! Luen harvoin, mutta kyseinen kirja on yksi niistä harvoista, joita en malttanut jättää lukematta loppuun! :)

    Pitää melkein ostaa itsellekin hyllyyn.

    VastaaPoista
  2. AnneH23. tammikuuta 2011 klo 18.46

    Minä myös luin tässä aivan äskettäin, ja huikean HYVÄ kirja=)!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää