Siirry pääsisältöön

Olen

lukenut eilen loppuun kirjan Alkemisti, Paul Coelho. Se oli ja on mykistävän kaunis kertomus oman itsen, ykseyden löytämisestä sekä oman sydämmen kuuntelemisesta. Tarina oli kerrottu hyvin yksinkertaisesti ja maanläheisesti ja sen tunnelma oli upea.

Olin saanut jo aikoja sitten vinkin tämän kirjan lukemisesta, jostain syystä sitä ei tullut silloin etsittyä käsiin. Tässä matkan varrella se on kuitenkin tullut tämän tästä eteeni. Ensimmäisillä kerroilla en nostanut sitä edes käsiini, seuraavilla jo tunnustelin sitä ja luin esittely takakannesta, kunnes lopulta poispäin tullessa Tuin lumekokeesta Hangosta satuimme taas liikenneasemalla olevaan kirjakauppaan. Otin taas kirjan hyllystä ja pyörittelin sitä, pistin takaisin kunnes ostinkin sen kahvien jälkeen. Nyt maanantaina aloitin sen iltalukemiseksi, vaikka kirjan kyllä olisi voinut kevyesti lukea kerralla alusta loppuun.

Ehkä sen piti olla näin. Ehkäpä en halunnut lukea tätä loistavaa opasta itsensä löytämisestä ennemmin kuin nyt. Jos en tähän kokemukseen ollutkaan valmis aiemmin? Olen kuitenkin onnellinen siitä että olen saanut nyt tutustua tähän kirjaan. Tämä jää meille kotiin hyllyyn.

Kommentit

  1. Heta23. tammikuuta 2011 klo 17.50

    Alkemisti on todellakin hyvä kirja! Luen harvoin, mutta kyseinen kirja on yksi niistä harvoista, joita en malttanut jättää lukematta loppuun! :)

    Pitää melkein ostaa itsellekin hyllyyn.

    VastaaPoista
  2. AnneH23. tammikuuta 2011 klo 18.46

    Minä myös luin tässä aivan äskettäin, ja huikean HYVÄ kirja=)!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää