Otteita Niinan maailmasta

Toukokuun alussa olin taas työreissulla Tampereella. Yötä olin sukuloimassa Siurossa enolla ja käytiin illalla seuraamassa kuorreen lippausta (miten ihmeessä se kirjoitetaan...?). Koskibaari ei ollut avoinna, mutta jospa sinnekin vielä ehtisi lippaamaan :) Siuron Koskibaari Kuorre- saalis Puissa jo vihreää paljon. Tänne tuli melkoinen tulva ja veden läheisyydestä on saanut nyt nauttia toden teolla. Kuva alkukuusta, korkeimmillaa vesi nousi koko kuvan etualalle ja huvimaja suorastaan ui. Ei venettä tarvinnut kauas työntää Tässä kuussa on koetettu aktiivisesti reenilöidä kokeita varten ja käyty yhdet aksa kisat Lieksassa. Jälkikokeet niin ahnaasti silmissä, että oma hauskuus on unohtunut kokonaan ja Mimmi on saanut minulta vähän turhan kovaa ja epäreilua älämölöä. Tämä on taas sitä samaa jonka jo aiemminkin jossain totesin: kun taidot loppuu, niin luolaihminen tulee tilalle. No niin, eipä sitten edetty haluamallani tavalla  ja siirrän jälkikokeitten aloitusta...

Sydän  Tuossa yhtenä päivänä olin kovasti ajatuksissani ja tein samalla välipalaa: kaakaota ja voikkarin. Hämensin hajamielisesti kaakaon ja sen jälkeen sen voikkarin. Tein jotain päätöksiä siinnä sitten ajatusteni päätteeksi ja kurkkasin kaakaokuppiin :) Ne oli vissiin hyvän suuntaisia ajatuksia ja päätöksiä Tuittu pakkohoidossa  Tytöillä on nykyään tapana aina iltaruoan jälkeen tai siinnä tietämillä leikkiä nuhjata. Mimmillä on aina pakko pussailla toista Osa kaaoksesta Tällä hetkellä työ värittää arkea aika reippaasti. Vaan onko tuon pöydän pakko olla tuon näköinen :D Tuittu, se joka tulee vaikka väkisellä nuolemaan naaman silloin kun tarvis on <3

Ulkona paistaa :) Aamulenkillä pitkästä aikaa kameraakin ulkoilutin, vaan aika roiskasuja näistä taas tuli. Tuittu menee ihan omia polkujaan joten siitä ei saa muuta kuin että "tuolla se rämpii"

Kannan uskollisesti ja tunnollisesti selässäni reppua, joka on täytetty kivillä. Näiden kivien nimiä ovat huoli, pelko, kauhistus, murhe, itku, alemmuus, epäonni, mustasukkaisuus, epäonnistuminen, kärsimys, köyhyys, yksinäisyys… mitä pitemmälle kuljen sitä raskaammaksi reppu käy ja yhä useampi kivi sinne tulee mukaan. Mietin aamulla, että mitä pahaa voi tapahtua jos heitän tämän repun vähäksi aikaa selästäni? Jos jättäisinkin sen odottamaan ihan hetkeksi aikaa risteykseen…. kaatuisiko minun maailma? Kaatuisinko nenälleni ilman kivirepun tukea? Voisinko ihan varovasti huokaista että paha ei syönytkään minua, en olekaan epäonnistunut, uusi aamu tulee siltikin vaikka en reppuani kannakaan. Taidan jättää repun siihen, ainakin tahdon niin. Varalta leikkaan repun pohjaan reiän…jos se vaikka sattuisi ilmestymään takaisin selkääni…

Kun minä näin sinut tunsin sydämessäni hellän suudelman ja hymysi sytytti kirkkaimpaan tähteen kasvojesi lämmön Kun sinä kosketit minua tuhanten rakkauden enkelien laulu soi meille Sinä annoit liekin jonka tulessa me jatketaan tämä matka loppuun saakka. Vaikka nyt välillämme on kaipauksien tuntien matka kevään maiseman halki Sinä olet tässä rakas. juuri tässä sillä saman sydämen lyönnit ei tunne etäisyyttä. Olli Kalajoki, 30.3.02012, http://www.facebook.com/groups/rakkaudentahti/10150649378167877/

Voitto tammikuu 2012 ollaan. Tuittu on nyt hetken aikaa toipilaan steriloinnista. Toivon mukaan pysyy myös sisäsiistinä ja elämään palaa iloinen ja leikkisä Tuittu. Vuoden 2011 puolella se piti kolme kiimaa ja aina tärpeillä sekä siitä "pentujen synnytys aikaan" hää oli kovin takakireä ja hyökkäili ihan syyttä tuon Mimmin päälle. Ja tokihan se on rumaa jälkeä kun vastakkain on parson ja malinois. Muutenkin on tuntunut jo pitkään että Tuitulla ei ole kuin pari hyvää lyhyttä hetkeä vuodessa, jolloin se on oikeasti leikkisä, vauhdikas, reipas ja koulutettavissa. Toki vikaa on varmasti hihnaa pitelevässä päässä, mutta katsotaan nyt sitten jatkoa ja mitä kesä tuo tullessaan. Leikkaus kuitenkin meni hyvin ja ainakin tähän menessä potilas on kunnossa. Eilen heräillessään menin pukemaan hälle päälle pukua jotta ei pääse nuolemaan tikkejä. Olin varomaton ja se sitten sieltä tikkasi ylähuulen, ei onneksi niputtanut, ja nyt on sitten huulihalki, turvoksissa (vähän kuin putouksen J...

Vuosi 2012 lähtee käyntiin aika utuisissa tunnelmissa. Mielessä häämöttää tietysti työkuviot epämääräisenä myllerryksenä, kun en ole vielä saanut aikaseksi järjestää kaikkea kalenteriin. Siis työkuvioissa ei minulla mitään uutta mutta muuten vain kiirusaika alkaa tästä ja kestää keväälle. Huomasin taas että koiriahan tässä saa kiivaasti taas aloittaa hiomaan tulevaa koekautta varten. Tämä aika menee niin nopeaan että kohta huomaa olevansa kokeisiin menossa ja "enoomitäänreenannut!" No tässäpä sitä palastelua kerrakseen: plääni valmiiksi työkuvioihin ja jonkinlainen kehys koiraharrasteluihin. Muuta tavoitetta tälle vuodelle.... (villasukat valmiiksi ) kamera aktiivisemmin mukana. Hiihtämistä, potkukelkkailua ja lumikenkäilyä.... parempi olla lupaamatta mitään vaan halu ja toive on. Noita kun voi harrastaa koirien kanssa. On minulla kyllä hyvin asiat :) Ihanaa!! Tässä päivänä muutamana tuntui että mattoa ravistellaan taas, mutta yön pohdittuani totesin että eihän minulla ...