Siirry pääsisältöön

Helmikuussa jo

Voitto tammikuu 2012
ollaan.
Tuittu on nyt hetken aikaa toipilaan steriloinnista. Toivon mukaan pysyy myös sisäsiistinä ja elämään palaa iloinen ja leikkisä Tuittu. Vuoden 2011 puolella se piti kolme kiimaa ja aina tärpeillä sekä siitä "pentujen synnytys aikaan" hää oli kovin takakireä ja hyökkäili ihan syyttä tuon Mimmin päälle. Ja tokihan se on rumaa jälkeä kun vastakkain on parson ja malinois. Muutenkin on tuntunut jo pitkään että Tuitulla ei ole kuin pari hyvää lyhyttä hetkeä vuodessa, jolloin se on oikeasti leikkisä, vauhdikas, reipas ja koulutettavissa. Toki vikaa on varmasti hihnaa pitelevässä päässä, mutta katsotaan nyt sitten jatkoa ja mitä kesä tuo tullessaan.
Leikkaus kuitenkin meni hyvin ja ainakin tähän menessä potilas on kunnossa. Eilen heräillessään menin pukemaan hälle päälle pukua jotta ei pääse nuolemaan tikkejä. Olin varomaton ja se sitten sieltä tikkasi ylähuulen, ei onneksi niputtanut, ja nyt on sitten huulihalki, turvoksissa (vähän kuin putouksen Jossu).

Pakkasta on pitänyt tässä, mutta pikkuisen ryhdistymistä reenirintamalle siltikin. Tuitun kanssa aloittelin tunnarin opettamista ja koska en ole koskaan millekään koiralle sitä opettanut, niin tämä on mielenkiintoinen aloitus itselle. Erotin alun vielä niin että otin ihan vain tulitikkuja käyttöön. Opetus malleja katselin Pärssisen Pipan opetusvihkosesta, jotta on jotain kättä pitempää millä alkuun. Naksutellen ja namin avulla on pikkuhiljaa lähdetty liikkeelle. Tuitun kanssa "haastena" heti alkuun oli ja on se että se kovasti koettaa pitää nyt vain minuun kontaktia, eikä laske päätä alas tökätäkseen tikkua lattialla. Alkuun siis useita toistoja siten että minulla on tikku sormissa ja hää vain kuonollaan merkkaa tikun ja tietysti pidän jo tikkua lattian rajassa. Sitten pitää opettaa se erikseen lähtemään minun luota etsimään maasta... mitä siellä nyt sitten onkin.
Noutoa en tietty tässä kohtaa ota ja se on opetettava erikseen. Tällä hetkellä sen nouto on: rivakka, kaartaen, koppaa etuhampaisiin, saattaa tiputtaa, sitten lennättää ilmaan ja saattaa jopa puolimatkasta ikään kuin nakata esineen minua päin (joskus lähtee lelun kanssa kunniakierrokselle)...jaa pitääpä tästä esityksestä koettaa video tehdä.

Mimmi helmikuu 2012
Mimmille ohjelmassa nouto, luoksari, vaihtelevuutta seukkaamiseen. Hyvin on treenit sujuneet vaikka pakkasta on vähintään se  -30. Noudossa on hiottavana se että kapulan maasta nostamisen jälkeen se saattaa korjata kapulaa suussaan kerran tai pari.
Tietty tähän lisää pitämisharjoituksia sekä iskunoutoa. Mutta otan väliin myös ihan pelkästä etäpalkan avulla melkein koko liikkeen. Ajattelin että jos en niinkään nyt keskittyisi siihen korjaamiseen vaan vahvistan palautus vauhtia ja sitä kautta luoksetuloa (siksi luoksareita erikseen). Selkeästi huomaa että jos vauhti hidastuu niin silloin korjaa mutta jos sitä on riittävästi niin ei jouda korjailemaan. Ja jos minä rupean korjailemaan sitä että se korjailee niin vauhti hidastuu silloin entisestään.... Jotenka korjataan näitä kahtaa asia nyt hetkeen aikaa erikseen: pitämistä ja luoksaria. Näissä molemmissa itselle tarkkuutta lisää siinnä että missä kohtaa vahvistan ja vahvistan vaihtelevasti.

Ja sitten pikkuisen liikettä myös omiin lanteisiin :D






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...
1 kommentti
Lue lisää