Siirry pääsisältöön

Helmikuussa jo

Voitto tammikuu 2012
ollaan.
Tuittu on nyt hetken aikaa toipilaan steriloinnista. Toivon mukaan pysyy myös sisäsiistinä ja elämään palaa iloinen ja leikkisä Tuittu. Vuoden 2011 puolella se piti kolme kiimaa ja aina tärpeillä sekä siitä "pentujen synnytys aikaan" hää oli kovin takakireä ja hyökkäili ihan syyttä tuon Mimmin päälle. Ja tokihan se on rumaa jälkeä kun vastakkain on parson ja malinois. Muutenkin on tuntunut jo pitkään että Tuitulla ei ole kuin pari hyvää lyhyttä hetkeä vuodessa, jolloin se on oikeasti leikkisä, vauhdikas, reipas ja koulutettavissa. Toki vikaa on varmasti hihnaa pitelevässä päässä, mutta katsotaan nyt sitten jatkoa ja mitä kesä tuo tullessaan.
Leikkaus kuitenkin meni hyvin ja ainakin tähän menessä potilas on kunnossa. Eilen heräillessään menin pukemaan hälle päälle pukua jotta ei pääse nuolemaan tikkejä. Olin varomaton ja se sitten sieltä tikkasi ylähuulen, ei onneksi niputtanut, ja nyt on sitten huulihalki, turvoksissa (vähän kuin putouksen Jossu).

Pakkasta on pitänyt tässä, mutta pikkuisen ryhdistymistä reenirintamalle siltikin. Tuitun kanssa aloittelin tunnarin opettamista ja koska en ole koskaan millekään koiralle sitä opettanut, niin tämä on mielenkiintoinen aloitus itselle. Erotin alun vielä niin että otin ihan vain tulitikkuja käyttöön. Opetus malleja katselin Pärssisen Pipan opetusvihkosesta, jotta on jotain kättä pitempää millä alkuun. Naksutellen ja namin avulla on pikkuhiljaa lähdetty liikkeelle. Tuitun kanssa "haastena" heti alkuun oli ja on se että se kovasti koettaa pitää nyt vain minuun kontaktia, eikä laske päätä alas tökätäkseen tikkua lattialla. Alkuun siis useita toistoja siten että minulla on tikku sormissa ja hää vain kuonollaan merkkaa tikun ja tietysti pidän jo tikkua lattian rajassa. Sitten pitää opettaa se erikseen lähtemään minun luota etsimään maasta... mitä siellä nyt sitten onkin.
Noutoa en tietty tässä kohtaa ota ja se on opetettava erikseen. Tällä hetkellä sen nouto on: rivakka, kaartaen, koppaa etuhampaisiin, saattaa tiputtaa, sitten lennättää ilmaan ja saattaa jopa puolimatkasta ikään kuin nakata esineen minua päin (joskus lähtee lelun kanssa kunniakierrokselle)...jaa pitääpä tästä esityksestä koettaa video tehdä.

Mimmi helmikuu 2012
Mimmille ohjelmassa nouto, luoksari, vaihtelevuutta seukkaamiseen. Hyvin on treenit sujuneet vaikka pakkasta on vähintään se  -30. Noudossa on hiottavana se että kapulan maasta nostamisen jälkeen se saattaa korjata kapulaa suussaan kerran tai pari.
Tietty tähän lisää pitämisharjoituksia sekä iskunoutoa. Mutta otan väliin myös ihan pelkästä etäpalkan avulla melkein koko liikkeen. Ajattelin että jos en niinkään nyt keskittyisi siihen korjaamiseen vaan vahvistan palautus vauhtia ja sitä kautta luoksetuloa (siksi luoksareita erikseen). Selkeästi huomaa että jos vauhti hidastuu niin silloin korjaa mutta jos sitä on riittävästi niin ei jouda korjailemaan. Ja jos minä rupean korjailemaan sitä että se korjailee niin vauhti hidastuu silloin entisestään.... Jotenka korjataan näitä kahtaa asia nyt hetkeen aikaa erikseen: pitämistä ja luoksaria. Näissä molemmissa itselle tarkkuutta lisää siinnä että missä kohtaa vahvistan ja vahvistan vaihtelevasti.

Ja sitten pikkuisen liikettä myös omiin lanteisiin :D






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää