Mistähän aloittaisi? Siitäkö kun on onnellinen, hehkuu ja kun synkkää ja vesisadetta ei ole olemassakaan. Vaiko siitä mitä uutta on tullut touhuttua, vaiko koirahommeleista? Pidetäänpä kuiteskin kynttilää vakan alla ja nautitaan hiljaa olemassaolosta ja kaikesta siitä mitä on.
Olen saanut ampua haulikolla :) Todistetusti lopulta sattunut kohteeseenkin, siis pahvilaatikkoon (n. 5 metrin päässä...). Ongella istunut, ulkoiltu, teerimetsällä ja olemista... mukavaa elämän suuntaviivojen hahmottelua ja haaveilua.
Mimmin kanssa kävin epävirallisissa toko- kokeissa elokuussa. Kokeilin voittaja- luokkaa vaikka osaa sen liikkeistä ei oltu harjoiteltu kuin pari päivää.... huonostihan se meni, mutta mukava kokemus itselle siksi, että maailma ei kaatunut, kukaan ei tullut nauramaan ja osoittelemaan. Toisaalta meni siinnä kokeessa tai sen aamun aikana jotain hyvinkin.
Sitten kohta käytiin Joensuussa starttaamassa pk- jälki. Tulos oli hyvä: maasto 199, tottis 90 sij. 1/4. Sepäs vasta kokemus olikin. En edes meinannut alussa olla tyytyväinen kun tuntui että koira laahusti tottiksen, vaan kait se ei sitten ihan niin laahustanutkaan :) Toki jäi semmoista jota saapi hioa vielä parempaan kuntoon.
Nytpä sitten on kyselty paikkaa avoimeen luokkaan mutta kovin varattua tuntuu olevan. Keväällä tämä kait sitten jatkuu.
Leirillä käytiin ja sieltä tuli matkaan Metka Piiparinen. Pentu jonka ei pitänyt tulla minulle, vaikka halusinkin sen ja sitten viime hetkillä halu voitti ja pyörsi päätöksen. Tässä minulla on arvostamiani koiria suvussa ja vähän Tuittuakin. Kolmen lauma piti riittää mutta nyt poikkeus vahvisti säännön. Piiparinen vaikuttaa tässä kohtaa mukavalta ja on oikein valloittava pikku koiran alku.
Nyt jos jälkikokeisiin ei päästä niin voipi ruveta taas toko juttuja Mimmin kanssa viilaamaan. Tuitun kanssa olisi haave jatkaa aksailun parissa, kun jotain haaveita ja tavoitteita vielä asetin sille. Ja luolia taitaa päästä myös sen kanssa katsastelemaan, löytyykö "pikku hiiriä"? Metka jatkaa pennun puuhissa ja perustaitojen opettelua sen kanssa. Voitolle mukavaa ylläpitoa tottistouhuilun parissa. Elämä jatkuu kuten aikaisemmin, oikeastaan paljoa ei uutta arjessa ole, mutta siltikin sen on mukavata ja parempaa on vain tulossa.
Olen saanut ampua haulikolla :) Todistetusti lopulta sattunut kohteeseenkin, siis pahvilaatikkoon (n. 5 metrin päässä...). Ongella istunut, ulkoiltu, teerimetsällä ja olemista... mukavaa elämän suuntaviivojen hahmottelua ja haaveilua.
Mimmin kanssa kävin epävirallisissa toko- kokeissa elokuussa. Kokeilin voittaja- luokkaa vaikka osaa sen liikkeistä ei oltu harjoiteltu kuin pari päivää.... huonostihan se meni, mutta mukava kokemus itselle siksi, että maailma ei kaatunut, kukaan ei tullut nauramaan ja osoittelemaan. Toisaalta meni siinnä kokeessa tai sen aamun aikana jotain hyvinkin.
Sitten kohta käytiin Joensuussa starttaamassa pk- jälki. Tulos oli hyvä: maasto 199, tottis 90 sij. 1/4. Sepäs vasta kokemus olikin. En edes meinannut alussa olla tyytyväinen kun tuntui että koira laahusti tottiksen, vaan kait se ei sitten ihan niin laahustanutkaan :) Toki jäi semmoista jota saapi hioa vielä parempaan kuntoon.
Nytpä sitten on kyselty paikkaa avoimeen luokkaan mutta kovin varattua tuntuu olevan. Keväällä tämä kait sitten jatkuu.
Leirillä käytiin ja sieltä tuli matkaan Metka Piiparinen. Pentu jonka ei pitänyt tulla minulle, vaikka halusinkin sen ja sitten viime hetkillä halu voitti ja pyörsi päätöksen. Tässä minulla on arvostamiani koiria suvussa ja vähän Tuittuakin. Kolmen lauma piti riittää mutta nyt poikkeus vahvisti säännön. Piiparinen vaikuttaa tässä kohtaa mukavalta ja on oikein valloittava pikku koiran alku.
Nyt jos jälkikokeisiin ei päästä niin voipi ruveta taas toko juttuja Mimmin kanssa viilaamaan. Tuitun kanssa olisi haave jatkaa aksailun parissa, kun jotain haaveita ja tavoitteita vielä asetin sille. Ja luolia taitaa päästä myös sen kanssa katsastelemaan, löytyykö "pikku hiiriä"? Metka jatkaa pennun puuhissa ja perustaitojen opettelua sen kanssa. Voitolle mukavaa ylläpitoa tottistouhuilun parissa. Elämä jatkuu kuten aikaisemmin, oikeastaan paljoa ei uutta arjessa ole, mutta siltikin sen on mukavata ja parempaa on vain tulossa.
Kommentit
Lähetä kommentti