Siirry pääsisältöön

Kesää

Kohta vaihtuu elokuulle vaan taisi nyt vasta helteet alkaa, ainakin tätä kirjoittaessa on lämmintä kuin tropiikissa. Vaan minä olen nauttinut, säästä kuin säästä. Lomaa pitänyt myös ja onpa kerrankin saanut pään tyhjättyä kaikesta. Menneet kolme viikkoa varsinkin olleet ihan parhautta ja onpa koko kevät ja kesä mennyt nauttiessa elämästä, onnesta ja hehkusta toisen ihmisen lämmössä.
Monenlaista mukavaa tullut puuhailtua ja tavannut uusia ihania ihmisiä. Jäätelöä olen syönyt nyt enemmän kuin mitä muutamana kesänä yhteensä. Onkimista tullut kokeiltua ihan mukavalla menestyksellä ja vähän sukuloitu. Ulkoilua, uintia, hyvää  ruokaa ja joskus vähän viiniäkin maisteltu.

Niinan affen

Vas. Niinan saalis

Ratsastamassa
Niinan saalis < 3



Millä auto on täytetty?
Mimmin tottista on tehty, jälkeä, viestiä ja nyt taas pikkuhiljaa ajatukset kohdistuu tokon voittaja luokkaa varten. Mm tunnarin opettaminen tuntuu haasteelliselta, vaan jospa se siitä lähtisi sujumaan. Nyt ensi alkuun olen vain piilotellut kapulaa heinikkoon ja koeta saada koiran rauhassa sinne, nenä maassa,  niin että se oppisi nuuhkimaan :)
Viesti reenilöt on lähtenyt hyvin sen kanssa. Näyttää että siinnä on laji, jossa Mimmi on elementissään: saa keskittyä vain lujaa juoksemiseen.
Aksailut on jääneet tänä kesänä ihan lapsen kenkiin vaan jospa tässä syksyä kohti saisi taas jotakin aikaiseksi. Tuittu on ollut kesätauolla ja voisihan tuota sitäkin kohta potkia eteenpäin tosissaan...tai niin tosissaan kuin Tuitun kanssa voi olla :)


Tyynyjen paino


Voitto on ihan vain kesämiehenä. Pääsee toki hänkin jotain touhuamaan aina välistä. Vaan onhan tuo tyytyväinen ollut kun on saanut olla vain, ruokaa ja ulkoilua.

Itikoita on ihan tolkuttomasti. Ja jos minä sanon että on paljon niin sitten niitä on. Viikonloppu ja maanantai oli varmaan ensimmäinen koko kesänä, jolloin pihalla olemisesta sai nauttia: tuulesta ja lämmöstä ilman hyttysiä. Tulipahan siinnä sitten matot lopulta pestyä, käsin jynsäten, juuriharjalla ja mäntysuovalla <3. Samalla vähän aurinkoa kalpeille jaloille, jotka on olleet piilossa juuri noiden itikoiden takia koko kesän (no vähän myös Mimmin takia..).


Mimmi ja Tuittu kuivakat päällä. Tuittu ei tykkää...



Ei hyvä: roskapussi ja Mimmi yhtäaikaa ulkona

Kas niin, sitten pitäisi alkaa pääsemään marjametsään. Nam, talvella mukava ottaa pakkasesta marjoja partanaamajugurtin sekaan, namnam :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...