Siirry pääsisältöön

Bh:ta ja agilityä

Mimmi kävi Lieksassa käyttäytymässä 28.8.11 ja sieltä hyväksytty tulos. Tottis ei ollut ollenkaan sitä mitä minä ajattelin mutta kaupunki osuus sitten mallikasta. No nyt tuo etappi on saavutettu ja nokat kohti seuraavia koitoksia. Sen verran suunnitelman muutoksia tälle syksyä että jätän tokon avoimen luokan tuonnemmaksi ja keskitytään vielä mahdollisesti jälkikisoihin ja sitten agilityyn. Sen verran alo-luokan seisomiset nyt mulikalla päässä että tykkää tarjota niitä vähän joka väliin :S Tokoilemaan ehditään sitten talvellakin.

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen
Eilen kävästiin vielä Kajaanissa verestämässä agility taitoja Tuitulla ja Mimmillä. Kaikki neljä starttia oli kauniita hyllyjä, mutta hyvän mieleni pidin silti ja näistä tuli varmaan taas jotain oppia. Tällä kertaa painattelin loppuun ilman suurempia hinkaamisia. Kaikilla radoilla se hylly taisi tulla siitä että ohjasin hypyn tai muurin ohi omalla hutiloinnilla. Nyt kuitenkin olin sillä asenteella että kaikki tai ei mitään. Tuitun motivaatiota on turha laskea sillä että toppaan sen ja otan uudestaan jonkun hypyn: mitä hyötyä kun itsehän sen ohi ohjasin ja Mimmi taas meni kohtuu vauhdilla ja aika kuumana. Miksipä tuommoista tehdä epävarmaksi ja sitä kautta todennäköisesti entistä kuumemmaksi tulevissa kisoissa otattamalla sama homma uudestaan. Eka radan pujottelun vaadin siltä kyllä, kun ei millään satuttu melkein avokulmasta oikeaan väliin... no totuuden nimessä oli tässäkin kyllä ohjaajan turhaa heilumista mukana. Harjoitusta ja kisoja lisää :)
Lieksa taitaa olla seuraava etappi sitten ;) jos ei mitään ihmeitä satu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...