Siirry pääsisältöön

Bh:ta ja agilityä

Mimmi kävi Lieksassa käyttäytymässä 28.8.11 ja sieltä hyväksytty tulos. Tottis ei ollut ollenkaan sitä mitä minä ajattelin mutta kaupunki osuus sitten mallikasta. No nyt tuo etappi on saavutettu ja nokat kohti seuraavia koitoksia. Sen verran suunnitelman muutoksia tälle syksyä että jätän tokon avoimen luokan tuonnemmaksi ja keskitytään vielä mahdollisesti jälkikisoihin ja sitten agilityyn. Sen verran alo-luokan seisomiset nyt mulikalla päässä että tykkää tarjota niitä vähän joka väliin :S Tokoilemaan ehditään sitten talvellakin.

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen

Kuva: Anne Heikkinen
Eilen kävästiin vielä Kajaanissa verestämässä agility taitoja Tuitulla ja Mimmillä. Kaikki neljä starttia oli kauniita hyllyjä, mutta hyvän mieleni pidin silti ja näistä tuli varmaan taas jotain oppia. Tällä kertaa painattelin loppuun ilman suurempia hinkaamisia. Kaikilla radoilla se hylly taisi tulla siitä että ohjasin hypyn tai muurin ohi omalla hutiloinnilla. Nyt kuitenkin olin sillä asenteella että kaikki tai ei mitään. Tuitun motivaatiota on turha laskea sillä että toppaan sen ja otan uudestaan jonkun hypyn: mitä hyötyä kun itsehän sen ohi ohjasin ja Mimmi taas meni kohtuu vauhdilla ja aika kuumana. Miksipä tuommoista tehdä epävarmaksi ja sitä kautta todennäköisesti entistä kuumemmaksi tulevissa kisoissa otattamalla sama homma uudestaan. Eka radan pujottelun vaadin siltä kyllä, kun ei millään satuttu melkein avokulmasta oikeaan väliin... no totuuden nimessä oli tässäkin kyllä ohjaajan turhaa heilumista mukana. Harjoitusta ja kisoja lisää :)
Lieksa taitaa olla seuraava etappi sitten ;) jos ei mitään ihmeitä satu.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.
3 kommenttia
Lue lisää

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...
Lähetä kommentti
Lue lisää