Siirry pääsisältöön

Lieksassa lauantaina

Kuva Anne Heikkinen



Tuimahuima napsautti toisen nousunollan. Ohjaaja jossain putken kohdalla kyllä hukkasi koiran lahjakkaasti vaan onneksi koira päätti valita juuri sen putken ja juuri sen oikean pään vielä. Aikaakin meni jotain 11 sekkaa alle ihanne ajan eli jos olisin kiitänyt vielä lujempaa niin hyvähän siitä olisi tullut. No hyvä se oli nytkin kun toiseksi tultiin. Tokaradalla möhlin sitten oikeasti. Kun ei pitäisi viimehetkillä niitä ohjauskuvioita mennä muuttamaan, vaan niinpähän tein juuri ennen radalle menoa. Siellähän homma sitten sössiytyi ja tuli kielto pujottelulle. Sitten vähän myöhemmin olin liian hidas putkella kun yritin persjättöä. Lopputulos oli se että Tui pamautti putkesta suoraan säärille. Katseli se minua hetken että mitä....? No jatkettiin kuitenkin ja lopputulemma oli se 5 kiellosta. Tällä kertaa tuomari ei antanut kosketuksesta noottia. Tuokin rata meni vielä n. 4 sekkaa alle ihanne ajan ja sijoitus oli taas toinen :) Joten ei hullummin. Hmmm.. harmittavan lähellä oli se viimeinenkin nolla. Vaan ei se mitään, tehdään uusi tavoite tälle kesälle, eli että jos sen kolmannenkin nousunollan vielä saisi ja sitähän lähdetään tavoittelemaan Kajaanista ensi lauantaina.
Tuittu, Hertta ja kaksi Naantalin aurinkoa :) Kuva Anne Heikkinen
Sisko likka Hertta nousi samoissa kisoissa kakkosiin nollavoitolla! Onnea Tiinalle!! Ja Anne ja Nelli kävi keräämässä yhden Luvan ykkössijoituksella tietenkin joten vielä tätäkin kautta onnea Anne!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Minä pystyn

Minulla on juupaseipäs keskustelu itseni kanssa, ryhdynkö taas pitämään blogia? Jos ryhdyn, jatkanko täällä vai perustanko uuden? Ja sitten mietin että kenelle minä kirjoitan blogia? Ehkä enemmän itselleni, mutta jos minun selviämisestä joku saa vertaistukea niin sehän kiva. Taannoin tajusin, kun taas kerran haukuin itseäni, että kuka minulle on sanonut että olen surkea ja mitään sanomaton? Enkä osaa mitään ja olen ammattitaidoton ja... sitä rataa. Kuka näin on sanonut ja saanut minut näin uskomaan? Ei varmaan kukaan muu kuin minä itse, ego tai joku vastaava. Kuka on se joka on opiskellut ensin ravitsemustyöntekijäksi, sitten tarjoilijaksi? Tehnyt tarjoilijan ja ravintolapäällikön duuneja kunnes aikuisen kokeili hakea ammattikorkekouluun. Kävi pääsykokeissa ja pääsi sisään ammatikoulupohjalla? Kuka valmistui taloushallinnon tradenomiksi? Aloitti työt kesken koulun? Opiskeli samalla kokonaan uutta ohjelmaa, sähköistä taloushallintoa? Kirjanpidon rutiineja? Sai palvella monenlaisia ...

Päiväkirjasta apua tiedostamiseen.

Huomaan että blogia ei olet tullut pidettyä, mutta toisaalta, kuka sitä vaatikaan? Mutta toissa-iltana kävin mesessä aiheesta juttua ja se suorastaan pakotti kirjoittamaan tänne. Itselle muistiin jos joskus muistaisin lukea ja palauttaa mieleen. Toissa iltana ystäväni lähetti minulle mesessä linkin, josta kehkeytyi semmoinen ajatusryöppy, että piti päästä se ihan tänne purkamaan. Linkki oli tämä: https://sporttirakki.fi/2018/09/14/blogi-kun-epaonnistuminen-on-onnistuminen/ Epäonnistuminen voi olla myös hyvä kokemus silloin jos on lähtökohdat tiedossa ja tavoitteet oikealla tasolla. Kyllä mielensä saa pahoittaa mutta miten siitä pääsee yli? Tai miten onnistuu olemaan asian kanssa niin sujut että ei edes pahoita? Harrastuksesta on kuitenkin kyse, eihän ole tarkoitus olla vereslihalla joka kokeen tai kisan jälkeen? Keskustelumme liittyi siihen, että tulisi etsiä niitä hyviä asioita eikä pelkästään ruotia huonosti menneitä juttuja. On kuitenkin hyvä olla realisti. Mutta miten voi olla...