Siirry pääsisältöön
Tuittu pääsi sunnuntaina naisten töihin. Sedän koira oli ajanut ketun luolaan ja sitähän lähdettiin tohkeissaan hakemaan. Tuittu oli kyllä tohkeissaan :) Tuittu ja kettu painui suoraan peräpesään ja siellähän se pysyi. Kumma että tuommoinen pikku iiskotti pystyy pitämään tuommoisen aloillaan niin kauan että metsästäjät saavat kaivettua pesän auki ja hoidettua ketun pois päiviltä. Tuittu selvisi parilla naarmulla kuonossa ja muutamalla pienellä hampaan jäljellä. Saaliina 6 kg: uroskettu.

Voiton elämä on taas hajonnut johonkin. Lattioilla on vähän vaikea liikkua ja lenkillä huudetaan ja haukutaan kun ei pää oikein mitään kestä. Itse olen parhaillaan Tampereella ja Raimo siellä raportoi kun koiria ulkoittaa samalla kun on käynyt verkoilla. Voitto parka ei kestä mitään vaan rupeaa räyhäämään ei mistään. Toista ei valitettavasti ole siunattu hyvällä hermorakenteella ja tämmöistä se sitten on. Toisaalta elkeet ovat taas sitä että tarvinnee varata hierontaan ajan. Yleensä silloin kun alkaa olla vaikea liikkua lattioilla sillä on selässä jotain lihasjumia.
Toisaalta Voitto on minulle ihan korvaamaton harjoituskoira nro 1. Ja on tässä ilmennyt Voitolle tärkeitä "miesten töitäkin". Tottiksessa se on saanut olla jo minun esimerkkikoira toisille, se on saanut olla häiriö koirana toisille treeneissä jms :)

Joulu tulee. Tänä vuonna ollaan varmaan ihan kahden kesken ja ajateltiin viettää joulua mökillä raikaten nurkkia ja roskia polttaen. Ihanaa jos saisi jonkun nurkan siivotuksi, voisi siinnä sitten hyvillä mielin joulusaunaan kömpiäkin. Muuten ajattelin että tänä vuonna en huoli mistään joulun laitosta. Olkoon tavallinen siisteys minun joulukoristeluni ja mukavan rento vapaa- aika minun joulumieleni :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkään vaivanneet asiat taitaa asettua aloilleen. Ensiksi tarvittiin kuitenkin kunnon myrsky pöläyttämään kaikki sekaisin, mutta nyt alkaa ja on alkanut siivoamisen aika. Pelottaa, mutta tunnen asioiden menevän oikein ja päättyvän juuri niin kuin pitääkin. Pää on yhtäaikaa selvä ja sekava. Asioiden kaunistelu ei auta ketään ja on sitten lopulta jo rumaakin. Totuus satuttaa mutta puhdistaa.

Epäonnistumista vai oppimista

Lauantaina starttasimme Metkan kanssa virallisissa kisoissa Kajaanin pallohallilla. Alun perin ajattelin käyttää nämä kaksi starttia ihan vain "epiksen" merkeissä kun ei niihin ole oikein päästy. Lähtiessä ajattelin, että jos kepit saisi menemään kunnialla ja kontaktit otetaan. Eikö mitä, pitäisi keskittyä siihen että koira on hyvin hallinnassa, sosiaalinen, ei tappele, ei räyhää ei hyökkää kesken radan kenenkään kimppuun. Koiran elämän perusasioita siis. Enkö minä riittävästi opeta sosiaalisia taitoja, sitä kautta arjen hallintaa? Perushelppoa elämää, jossa ei tarvitse pelätä oman koiransa puolesta suhteessa muihin kanssa eläjiin. Kyllä, valitettavasti meille kävi niin, että hää karkasi kesken eka radan jo heti alussa kehän ulkopuolelle rähisemään toiselle koiralle. Olen kiitollinen tuon koiran omistajalle joka ei pitäny tapausta minää, karva ei kuitenkaan pöllynyt eli oikeaa puremista ei tapahtunut eikä sen kummempaa, muuta kuin omalle itsetunnolle kova kolaus. Olihan täm...

Postaus itsestä- kun surkeus ottaa vallan.

Huomaan, että marraskuussa 2010 olen tehnyt ensimmäisen postauksen tänne. Siinnä lukee, että blogger on ollut käytössä jo vuoden, mutta vain pistämättä alulle. Muistan, että pidin blogia aiemmin jollain alustalla, joka sitten katosi. Voi olla, että sain varmuuskopiot siitä, mutta kuka tietää missä ne on? Viimeiset vuodet täysin hiljaiseloa tämä, mutta viime kuukausina olen innostunt pitämään päiväkirjaa. Ihan perinteistä paperista semmoista. Siitä on taas virinnyt ajatus, että haluanko tulla enemmän näkyväksi tätä kautta? Päiväkirjani sisältöä tuskin jaan suoraan koskaan. Mutta joskus tuntuu että tapaukset on niin surullisia tai koomisia, että ehkäpä joku löytäisi vertaistukea tästä tai toisinpäin. Aiemmin tässä blogissa olen varmaan painottanut tekstejä enemmän koirailuun. Mutta kun katson taaksepäin, on siellä hurjasti muutakin elämää ja tapahtumia. Nykyisin enemmän etsin itseäni ja statustani kun "koiraihmisen"- rooli tipahtaa pikkuhiljaa pois minusta. Suurin matka itse...