Otteita Niinan maailmasta

paras ystäväni ja tukeni sekä turvani. Olet ollut mukanani kaikkialla minne olen mennyt, ja aina saatavilla. Et ole pettänyt minua missään vaiheessa, mitä nyt joskus liika seurasi on tehnyt minulle huonon olon. Olet ollut vain niin ihana että en ole voinut elää ilman sinua. Parasta olet ollut aamukahvin kanssa. Nyt on kuitenkin aika lopulta ajatella itseäni, terveyttäni ja sitä että haluan olla vapaa kaikista kahleista, myös sinusta. Hengittää vapaasti ja käyttää aikani ja rahani johonkin muuhun tai säästää sitä. Haluan antaa itselleni kerrankin hyvän joululahjan ja näyttää että oikeasti tulen toimeen omillani. Olet tehtäväsi täyttänyt ja nyt minun on vain pakko jatkaa matkaani ilman sinua. Minä yritän, teen parhaani ja haluan irti sinusta rakkaimpani. Hyvästi, toivottavasti lopullisesti, rakas tupakka ja tupakointi <3

Joko se talveksi kohta muuttuisi? Kesälomaa pitämättä vielä yksi viikko ja lähdin muutamaksi päivää viettämään sitä Suomussalmelle. Siellä ei kamera ollut mukana muualla kuin Hiljaista kansaa katsomassa. On se vaikuttava teos.. Hyvä mieli minulla on. Onnellinen olo tulee pienistä asioista, ihmisistä ympärillä, koirista, talvesta... Hiljaista koirien kanssa nyt mutta ehkä tauko tekee hyvää itselle ja koirille. Mimmille toki vähän ylläpitoa tehty mutta viilaukset on jätetty vähemmälle nyt. Tälle joulu tein toisenkin päätöksen. En osta enkä lähetä joulukortteja tai osta lahjoja. Sen sijaan lahjoitan rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen. Kohteena olkoon jokin kotimaasta, koska avun kohteita löytyy ihan varmasti täältäkin.

tämä vain vaihtuu ja hiljalleen talvea kohti mennään. Odotan joulua. Toisenlaista tällä kertaa. Haluan viettää sen yksin, rauhassa, itseni ja koirieni kanssa. Saatan laittaa vähän jouluruokaa, tai sitten en. Hyvää juustoa ja punkkua todennäköisesti löytyy, katsotaan mitä sen ympärille kehkeytyy. Kuka tätä nyt lukee, niin en aio pyytää anteeksi valintaani. Yksinkertaisest haluan viettää sen yksin. Minulla on siihen syyni ja ne on vain minun omiani. Tavoitteet Mimmin kanssa korkata pk-ura tänä syksynä jäi nyt. Mutta jätin sen hyvillä mielin. Fiilataan nyt talvi vain niitä viimoisia pikkujuttuja ja katsotaan sitten ensi keväällä tai alkukesästä mihin päästään. Agilityä tässä on tahkottu jonkin verran ja katsotaan jos saisi sillä saralla vielä jotkin kisat käytyä tälle vuotta. Tokon avointa luokkaa voisi tietty touhuta ja kokeilla sitä talven aikana. Tuitun kanssa päästään toivon mukaan jahtihommiin ja agilitya senkin kanssa touhutaan. Jotain tempppuilua myös mielenvirkistykseks...

Ajatelma III (mistä näitä pullahtelee...?) Suloisessa mytyssä yhdessä, kaulakkain, jalat solmussa, varpailla kutitellen. Kädet laiskasti ympärillä, viivytellen silittävät.

Tuimahuima kipitti agikisoissa Lieksassa peräti kahden nollavoiton verran. Ensimmäisestä saatiin se kaivattu LUVA kakkosiin. Kakkosissa tulikin sitten jo heti perään toinen LUVA. Ihan kivalla draivilla mentiin. Kepit voisi olla joutusammat, mutta on se hyvä että aina on jotain kivaa työstettävää :D ja sitten se ajatelma II kun tuossa päähäni pälkähti: kaksi toisiinsa ihastunutta väreissä syksyn kauniin ruskan. lämmin sisin vaikka sataa, hehkussa kauniin tarinan .

Kosketus sinulta sai sisälleni onnen tunteen joka muuttui maanantain säteessä kultaiseksi muistoksi elämäni helminauhaan. Toistemme väreilyssä jäi jäljelle eheys ja kauneus sekä tunne siitä että minä olen!